usien työtapojen kehittäminen vaatii useiden organisaatioiden yhteistoimintaa. Keskeistä on eriasiantuntijoiden vuorovaikutus ja tiedonmuodostus. Tutkimuksessa selvitettiin kehittäjätiiminvuorovaikutuksen ja tiedonmuodostuksen suhdetta uusien työtapojen muodostumiseen sosiono-mi (AMK) -koulutuksen harjoittelussa. Tutkimus kohdistui yliopiston, ammattikorkeakoulun japäiväkodin edustajien yhteistoiminnalliseen oppimiseen tavoitteenaan kehittävä siirtovaikutus.

Tutkimuksen metodologia perustuu kehittävään työntutkimukseen. Tutkimus sisältää neljäaineistoa: 1. Sosionomi (AMK) -opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien keskusteluai-neiston, 2. stimulated recall -haastatteluaineiston, 3. päiväkotityön historiallisen kehityksen ana-lyysiaineiston, 4. siirtovaikutuksen käsitteen historiallisen analyysiaineiston. Keskusteluaineis-ton vuorovaikutuksen analyysimenetelmänä käytettiin tiimityön analysoinnin käsitteellisiä väli-neitä. Tiedonmuodostusta analysoitiin ekspansiivisella oppimissyklillä ja siirtovaikutuksen kehi-tysvaihemallilla. Päiväkotityön historia-analyysiä käytettiin osallistujien kehittämiskohteen tul-kintaan. Oppimista analysoitiin toimintajärjestelmän rakennemallilla. Stimulated recall -haastat-telut täydensivät analyysejä.

Kehittäjätiimin vuorovaikutuksessa korostui oman näkökulman esittäminen ja toisaalta yhtei-sen ongelman ratkaiseminen. Osallistujat eivät kyseenalaistaneet yksilötason vuorovaikutus-taan. Tiimi ei pystynyt luomaan yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajienyhteistä toimintajärjestelmää ja kehittämiskohdetta. Tiedonmuodostusta ohjasivat valmiin tie-don rekonstruointi ja staattinen siirtovaikutus. Toisaalta päiväkodin ja koulutuksen toimintajär-jestelmässä kehittyi uudistavaa oppimista. Osallistujat käsittelivät lasten oppimista, nykytoimin-nan ristiriitoja ja muodostivat uuden selitysmallin, jolla oli teoreettista merkitystä opiskelijantoiminnan välineenä. Uusi selitysmalli ei siirtynyt päiväkotityöhön.

Pelkkä keskustelu ei riitä - uudet työtavat edellyttävät keskinäistä luottamusta, vahvoja ver-kostosuhteita sekä kykyä arvioida ja kehittää asennetta yhteistoiminnallisuuteen. Tärkeimmiksitiedonmuodostusta, vuorovaikutusta ja oppimista sääteleviksi tekijöiksi nousevat oppimisteori-at. Uudistukset edellyttävät uudistavaa oppimista. Keskeistä on taito yhdessä kyseenalaistaanykyistä toimintaa, hahmottaa työn lähikehitys sekä mallittaa uusia ideoita. Lähtökohtana ovattyöelämän tarpeista nousevat kehittämiskohteet.