”Rakkaustapahtumia” on Juha Drufva & Ottopojat -orkesterin kolmas iskelmä- ja laulelmaosaston albumikokoelma. Aiemmat osat ovat ”Me” vuodelta 1995, sekä ”Hopeamalja ruusupensaassa” vuodelta 2001.

”Rakkaustapahtumia” -lauluissa eri paikkakunnilla on merkittävä rooli, tapahtuvathan miehen ja naisen kohtaamiset aina jonain tiettynä aikana tietyssä paikassa, eikä siellä jossain, aavan meren tuolla puolen arjen ulottumattomissa.

Kuten Eino Grön antaa ymmärtää, on rakkaus enemmän arjen kuin juhlan asia: Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.

”Rakkaustapahtumissa” liikutaan Joroisista Pariisiin, Multialta Kilpisjärvelle, Keuruulta Hankasalmelle, Porista Karjalaan, maailman valtameriltä Sulkavalle ja Saimaalle , Argentiinasta Kingkonginkankaalle, sekä yleisemmin Suomi sulo pohjolassa.

Yksipuolisuuden välttämiseksi ”Joroisten Turpeinen” sekä ””Salainen rakkaus” Maria Emilian esittäminä avartavat rakkaustapahtumien välillä tummahkoa mielenmaisemaa kirkkaammaksi.

Ottopojat -orkesteri aloitti vuonna 1984 miesasiamusiikkia esittävänä kokoonpanona. Ensimmäinen LP ”Vaimoni vaatii minulta liikaa” ilmestyi syksyllä 1987 C-kasettiversiona. ”

Lauluissa hahmottelimme tuolloisen miesasian kipupisteet sekä miehen vapauden mahdollisuuksien rajat. Kyseisillä lauluilla halusimme kantaa kortemme kekoon miehen vapauttamiseksi ahdistavan arjen harmaudesta.

Keväällä 1999 oli vuorossa ”Sait parhaan mahdollisen miehen.” Silloin harmittelimme, että kautta historian nuoret miehet ovat laulaneet neitosten ikkunain alla tuulessa ja sateessa ääni kylmästä väristen. Naiset eivät ole juurikaan vaivautuneet laulamaan miehille, saatikka, että olisivat runoilleet miehiä ylistäviä balladeja.

Kesällä 2004 ilmestynyt ”Etevän miehen melankolia” vei miehen elämää kuvaavan episodimaisen tapahtumaketjun päätökseen. Ottopojat -orkesterin lähtökohtana on ollut, että mies on vapautettava välittömästi ilman ehtoja, ja hänelle on taattava täydet A-oikeudet.

Miksi eläisimme matontamppaustelineiden varjossa, kun pubi aukeaa jo yhdeksältä. Miksi olla yhdelle suruksi, jos voi olla monelle iloksi?

Juha Drufva, laulu

Jyrki Miettinen, laulu, kitarat, basso, perkussiot, midi-instrumentit

Maria Emilia Keskinen, laulu

Perttu Suominen, saksofoni, trumpetti, huilu

Mikko Kangasjärvi, haitari, piano

Matti Kivinen, viulu