Soila Jaakkolan väitöskirjan aiheena on kuorosäveltapailukirjat aikuisen kuorolaulajan nuotinluku- ja säveltapailutaidon kehittäjinä. Tutkimuksen keskiössä on kuorosäveltapailu, joka tarkoittaa kuorossa tapahtuvaa kuorolaulajan nuotinluku- ja säveltapailutaitoa kehittävää toimintaa. Väitöskirjassaan Jaakkola lähestyy kuorosäveltapailua oppikirjojen näkökulmasta analysoimalla 41 kansainvälistä aikuiselle kuorolaulajalle suunnattua nuotinluvun ja säveltapailun oppikirjaa vuosilta 180-2007. Tutkimuksen perusteella kuorosäveltapailu voidaan ymmärtää laajana kuoron toimintaympäristöön olennaisesti kuuluvana toimintana, jossa huomioidaan musiikinteoreettisten peruskäsitteiden ja nuotinluvun opettamisen lisäksi seuraavat kuoropedagogiaan liittyvät näkökulmat: moniäänisyyden ja harmonian opettaminen, kuoromusiikin käyttö säveltapailun harjoitusmateriaalina, kuorolle suuntautuvien työ- ja toimintatapojen käyttö sekä pedagogisten ohjeiden antaminen. Hyvän kuorosäveltapailutaidon omaava kuorolainen selviytyy oman stemmansa lukemisesta ja laulamisesta, osaa suhteuttaa itsensä koko kuoron soivaan kudokseen ja pystyy hahmottamaan kuoromusiikkia sekä kuulonvaraisesti että kuoropartituuria lukien.