Miten Suomen hallitus voi vaikuttaa säädösten valmisteluun ja lainsäädäntömenettelyyn Euroopan unionissa? Suomen muodollinen valta, siis äänimäärä neuvostossa, on pieni. Ministerien ja virkamiesten on siksi hyödynnettävä epämuodollisia vaikuttamiskeinoja lobbarien tapaan. Suomen kanta perusteluineen on esitettävä oikeille tahoille, oikealla tavalla ja juuri oikeaan aikaan. EU-lainsäätäminen muistuttaa suppiloa. Vaikutusmahdollisuudet ovat alussa suuret, mutta ne kapenevat nopeasti. Väitöskirjassa korostetaan, että Suomelle tärkeät EU-asiat pitää tunnistaa ja niissä vaikuttaa jo silloin, kun komissio vasta suunnittelee lainsäädäntötoimia. Väitöskirjassa analysoidaan vielä komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin välistä dynamiikkaa lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa. Valtaosassa EU-säädöshankkeita sovelletaan nykyisin tavallista lainsäätämisjärjestystä, joka tunnettiin aiemmin nimellä yhteispäätösmenettely. Unioniin on syntynyt uudenlainen lainsäätämiskulttuuri. Toimielimet käyvät epävirallisia keskusteluja ja ottavat joustavasti huomioon toistensa kantoja. Oikeudelliset menettelysäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt vaikuttavat neuvottelujen taustalla. Säännöt ja vakiintuneet käytännöt tuovat ennakoitavuutta poliittiseen päätöksentekoon.