MTT:n selvityksiä 53. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kasvatusympäristön vaikutusta lihanautojen kasvuun, rehun kulutukseen ja hyväksikäyttöön sekä ruhon ja lihan laatuun. Tutkimuksessa selvitettiin myös ympärivuotisen ulkotarhauksen ympäristövaikutuksia sekä eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia. Tulosten perusteella Suomen ilmasto-olosuhteet eivät ole esteenä maitorotuisten lihanautojen ympärivuotiselle ulkokasvatukselle. Maitorotuisia nautoja voidaan kasvattaa myös kylmissä ympäristöissä ilman, että eläinten tuotantotulokset oleellisesti muuttuisivat. Kylmissä olosuhteissa eläinten energiantarve kuitenkin lisääntyy hieman, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti rehuhyötysuhteeseen. Tulosten perusteella kasvatusympäristö vaikutti jonkin verran lihan laatuun, erityisesti ulkofileen rasvahappokoostumukseen. Tutkimus osoitti, että kylmäpihatto ja ulkotarha ovat eläinten kannalta hyvin samanlaisia kasvatusympäristöjä, ja sonnien käyttäytyminen on niissä lähes samanlaista. Elimistön energiavarastoja ja siten myös rehuenergiaa käytetään molemmissa ympäristöissä lämmönmuodostukseen, mutta kasvatusympäristö tai ilman kylmyys ei kuitenkaan rasita eläimiä niin, että niiden sairastumisherkkyys lisääntyisi. Makuupaikan merkitys nousi selvästi esille. Se oli eniten käytetty tila molemmissa ympäristöissä sekä kesällä että talvella. Metsätarhoissa, joissa eläintiheys on 6–80 ey/ha, fosfori- ja typpikuormituksen valumavesissä on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan suuri. Tämän takia alettiin selvittää, onko kuormitus metsälaitumilla, joissa eläintiheys on alle 1 ey/ha, pienempi kuin ulkotarhoissa. Koealueeksi valittiin Taivalkoskelta viisi 13-65 hehtaarinkokoista metsälaidunta, joissa on muutaman vuoden ajan kasvatettu ympärivuotisesti 9-16 nautaa. Tulosten perusteella fosforin ja typen kulkeutuminen pintavalunnan mukana tai huuhtoutumalla pohjaveteen ja vesistöihin on mahdollista makuu- ja ruokintapaikkojen läheisyydessä. Jatkossa onkin tutkittava näiden alueiden laajuus, ja sen mukaan arvioitava metsälaidunten kuormitusta. Ravinnekuormitusta voidaan vähentää poistamalla lanta säännöllisesti makuu- ja ruokintapaikkojen läheisyydestä. Suositeltavaa olisi rakentaa kiinteä pohja, josta lannan poisto onnistuu parhaiten. Suuri osa metsälaitumesta on kuitenkin niin vähän kuormitettua, että sieltä ei aiheutune suurempia ravinnehuuhtoutumia.