Viidakkotarinoiden kahdeksassa kertomuksessa Horacio Quiroga kuvaa humoristisella otteella elämää Argentiinan sademetsäalueella. Kertomuksissa viidakon eläimet puhuvat, elävät yhdessä ja hoitavat asioitaan aivan kuten ihmiset. Yhteistyö on voimaa, avuliaisuus palkitaan, mutta turhamaisuus ja laiskuus johtavat ongelmiin.



Quiroga oli varhainen luonnon puolestapuhuja, jonka hurmaavat pikku viidakkotarinat ovat nykyään vielä ajankohtaisempia kuin sata vuotta sitten.



Kirjaa on käytetty vuosikymmenet alakoulujen lukemistona monissa Latinalaisen Amerikan maissa.