Frans Aadolf Nuupala syntyi vuonna 1868 Tyrvään Nuupalan kylässä Topin talon nuorimpana poikana ja kuoli vuonna 1916 tai 1917 Inkerinmaalla. Nuupalan ura nuorena maisterina näytti monipuoliselta ja loistavalta vuosina 1894–1901, kunnes hän 33-vuotiaana lähti mukaan sortokauden politiikkaan, joutui kansallismielisten sylkykupiksi, erotettiin yliopistosta 1903 ja joutui hetkeksi Lapinlahden mielisairaalaan 1906.

Vuoden 1907 vaaleihin Nuupala perusti oman puolueen, joka sai Satakunnassa jonkin verran kannatusta, mutta kannatus laski, ystävät kaikkosivat ja vuoden 1910 jälkeen yksinäinen mies katosi Inkerinmaalle omalaatuiseksi saarnamieheksi ja kuoli siellä tuntemattomissa oloissa 48-vuotiaana.

Nuupalan maisteri oli 1900-luvun alun Suomessa tunnettu, kiistelty ja solvattu julkinen henkilö. Ihminen maineen takana on säilynyt arvoituksena. Millainen oli todella tämä mies, jota Väinö Tanner muistelmissaan nimitti ”tämän maan ensimmäiseksi kansallissosialistiksi”?

Elämäkerran kirjoittaja Heikki Pietilä on Frans Nuupalan veljen pojanpoika. Pietilä on myös toimittanut Nuupalan vuonna 1905 kirjoittamat muistelmat, jotka julkaistaan tässä yhteisniteessä ensimmäistä kertaa.

Maisteri Frans Nuupala oli jo jättänyt yliopiston taakseen, kun Länsisuomalainen osakunta vuonna 1903 erotti hänet osakunnasta ja siis myös yliopistosta kahdeksi vuodeksi. Nuupala ei aluksi kiinnittänyt tuomioon suurtakaan huomiota, mutta erottamiseen liittyi automaattisesti karkotus Helsingistä. Kun Nuupala edelleen oleskeli Helsingissä, asiasta kanneltiin yliopiston rehtorille, professori Hjeltille, joka ryhtyi karkottamaan Nuupalaa pois pääkaupungista. Nuupala ryhtyi vastustamaan tuomiota periaatteellisista syistä ja asiasta kehkeytyi arvovaltakysymys. Viimein Nuupala yritti vedota venäläisiin virkamiehiin ja lopuksi keisariin.

Tuomiota ei purettu, Nuupala ei suostunut anomaan hänelle luvattua armahdusta ja tässä vaiheessa, masentuneena ja rahattomana, viransaantimahdollisuutensa menettäneenä, Nuupala kirjoitti vuonna 1905 nämä asiaa koskevat muistelmat, joissa hän selvittää laajasti myös omaa ideologiaansa ja elämänvaiheitansa lapsuudesta asti.

Muistelmat on päivätty ”Tyrväällä, lokakuun 2 p. 1905”. Senaattori Leo Mechelinille 28.10.1905 lähettämässään kirjeessä Nuupala kertoo painossa olevasta kirjastaan, mutta todellisuudessa hän ei saanut sille kustantajaa, ennen kuin nyt yli 111 vuotta myöhemmin.