Maaseudun paikallisyhteisöt ovat viimeisten vuosikymmenien aikana kohdanneet suuria rakenteellisia haasteita. EU-jäsenyydenkin aikana jatkunut muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin ja siihen liittyvä maaseutuyhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen elinvoiman heikkeneminen on ollut suomalaisen maaseutupolitiikan kantava huolenaihe. Myös maaseutuseurakuntiin on kohdistunut odotuksia aiempaa monipuolisemmasta ja näkyvämmästä osallistumisesta maaseudun kehittämiseen. Lisäksi monet seurakunnat ovat joutuneet muuttoliikkeen myötä kamppailemaan taloudellisten ongelmien kanssa. Ratkaisuja on haettu muun muassa seurakuntaliitosten avulla ja kehittämällä uusia yhteistyön muotoja ja verkostoitumista niin seurakuntien kesken kuin seurakuntien ja maaseudun muiden toimijoiden välillä.

Tutkimus tarkastelee seurakuntia maaseudun kehittäjinä ja tällaiseen toimijuuteen kohdistuvia asenteita. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on, minkälaisena reunaehtona uskonto näyttäytyy silloin kun seurakuntien ja muiden paikallisten toimijoiden edustajat punnitsevat seurakunnan osallistumista maaseudun kehittämiseen. Tutkimus pohjautuu haastatteluihin, jotka on tehty neljällä maaseutupaikkakunnalla. Tutkimuksen haastattelustrategia ja analyysi nojaavat laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapaan.