Tiedolla ja tietojen käsittelyllä on oikeusjärjestelmässä keskeinen sija. Lainsäädäntö perustuu eduskunnan eri tahoilta saamaan informaatioon, ja myös hallintoviranomaiset ja tuomioistuimet perustavat ratkaisunsa säädöksistä ja tosiasioista hankkimaansa tietoon. Vastaavasti ihmiset tarvitsevat omassa elämässään ja yhteiskunnassa monenlaista tietoa. Myös liike-elämässä tiedonhankinta ja tiedon käsittely on välttämätöntä.

Usein elinkeinotoiminta perustuu nimenomaan tiedon käsittelyyn.



Tällaisten seikkojen vuoksi on selvää, että tiedonhankinta ja tietojen käsittely ovat itsekin oikeudellisen sääntelyn kohteena. Tietoon ja sen käsittelyyn kohdistuvaa normikokonaisuutta ja oikeudenalaa kutsutaan

usein informaatio-oikeudeksi. Tässä kirjassa informaatio-oikeudella ei kuitenkaan ole keskeistä ystemaattista sijaa. Näkökulma on pikemminkin julkis- ja perusoikeuskeskeinen. Julkisuus ja yksityiselämän suoja muodostavat alustan, jonka pohjalta tarkastellaan viranomaisten toiminnan julkisuutta ja henkilötietojen suojaa viranomaisten toiminnassa.



Kirja jakaantuu kahteen erilliseen pääosaan. Heikki Kulla keskittyy kirjoittamissaan luvuissa 1-9 julkisuuskysymyksiin, mutta samalla hän tarkastelee niihin liittyviä tietosuoja-asioita. Mikael Koillinen käsittelee luvuissa 10-16 yksityiselämän ja erityisesti henkilötietojen suojaa. Eräissä kohdin hän nostaa esiin julkisuuden ja tietosuojan välisiä soveltamisongelmia.