Kirjan yhtenä tavoitteena on tehdä työnohjaajakoulutusta ja työnohjausta tunnetuksi organisaatioille, työnantajille ja työntekijöille. Toisena tavoitteena on murtaa ennakkoluuloja, joissa työnohjaus on leimattu työyhteisöjen viimeiseksi toivottomaksi oljenkorreksi. Kolmantena ja kaikkein konkreettisimpana tavoitteena on tuoda työnohjaajakoulutuksen opiskelijoiden työn tulokset, hyvät ja toimivat ideat, esiin ja kertoa kiinnostavista käytännön kehittämistyössä havaituista asioista. Kaarina Ranne toteaa epilogissa: Käsillä olevan julkaisun artikkeleissa on julkilausuttu kymmenen työnohjaajakoulutukseen osallistuneen opiskelijan sekä yksilökohtaisessa että yhteisöllisessä prosessissa syntynyt ja jalostunut käyttöteoria – teoreettisen tietämyksen ja käytännöllisen kokemuksen synteesi. Kukin artikkeli heijastaa kirjoittajansa alkuperäistä ammatillista orientaatioperustaa, koulutuksen aikana syntynyttä henkilökohtaista kiinnostuksen kohdetta ja myös kehittymishaasteita työnohjaajana. Työnohjaajaksi kasvaminen ja kehittyminen ei siis ole mystistä ”salatiedettä”, vaan sen vaiheita ja prosessia on mahdollisuus seurata, kuvata ja arvioida. Työnohjaus on laajentunut alun perin kirkon erityistyömuotojen (mm. perheneuvonta, sairaalasielunhoito ja vankilatyö) ja sosiaalialan työn työnohjauksesta terveys- ja opetusalalle sekä myös yksityisiin yrityksiin. Työelämän lisääntyvissä muutospaineissa ja organisaatioiden rakenneuudistuksissa työnohjaus tarjoaa työntekijöille foorumin käsitellä muutoksen aiheuttamia uhkatekijöitä ja siten helpottaa muutoksessa elävien työntekijöiden tunnekuormaa. Monet työyhteisöt ovat oma-aloitteisesti ottaneet työnohjauksen jatkuvaksi työntekijöiden jaksamista ja ammatillista osaamista syventäväksi työvälineeksi. Työsuojelulainsäädäntökin edellyttää työnantajalta työnohjauksen järjestämistä, mikäli työntekijät sitä toivovat. Työnohjaus tulisikin nähdä työhön ja työaikaan oleellisesti kuuluvana. Kirjan artikkelit tarjoavat oivan kurkistuksen siihen, millä kaikilla aloilla ja minkälaisissa työyhteisöissä työnohjaus on nähty työntekijöiden ammatillisuutta ja jaksamista tukevaksi työvälineeksi. Uusina aluevaltauksina voidaan nähdä esimerkiksi palomiesten ja ammattiupseerien työnohjaus. Artikkelikokoelma sisältää Satakunnan ammattikorkeakoulun työnohjauksen erikoistumisopintoihin osallistuneiden opiskelijoiden artikkeleita heidän työelämälähtöisistä kehittämistehtävistään sekä kouluttajien esipuheen ja jälkisanat.
