Huoneentaulun maailma selvittää, millaista kasvatusta ja koulutusta lapsille ja nuorille tarjottiin Suomessa ennen yleisen oppivelvollisuuslain voimaan astumista 1920-luvun alussa. Mitä koulutuksellisia ja kasvatuksellisia tarpeita aateluus, pappeus, porvarius ja talonpoikainen maatalous asettivat kyseisiin säätyihin lukeutuville tai niihin pyrkiville pojille ja tytöille? Entä mikä oli yhteisen rahvaan asema ja miten kasvatettiin yhteiskunnan vähäosaiset?
Katekismuksen huoneentaulun tutut, pienestä pitäen mieleen iskostetut sanat olivat Ruotsin ajan kasvatuksellista ydintä. Autonomisessa Suomessa ei kuitenkaan enää riittänyt, että vain ylempiin säätyihin lukeutuvat poikalapset saatettiin koulutielle. Kehittyvä kansakunta tarvitsi runsaasti henkisiä voimavaroja, ja myös eurooppalainen aikalaiskeskustelu nosti yhä kiivaammin esiin rahvaan lasten ja tyttöjen opintojen tarpeen. 1800-luvun puolivälissä pelkkä aapiskirjan lukutaito ja katekismuksen sisällön hallinta eivät enää antaneet riittävästi eväitä aikuiselämää varten. Yhteinen kansa oli opetettava kirjoittamaan ja lukemaan muutakin kuin uskonnollista kirjallisuutta.
Teos on ensimmäinen osa Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historia -sarjassa.