Turun köyhät kasvot kertoo urbaanista köyhyydestä ja osattomuudesta Turun palon jälkeisinä vuosikymmeninä ja 2000- luvun laman jälkeisenä julkisen sektorin pysyvän niukkuuden ja lapsuuden eriarvoistumisen aikana. Kirjoittajat pohtivat köyhyyden kokemusta ja sen ylisukupolvisia siirtymiä erityisesti naisten ja lasten elämänpiireissä, joissa on edelleen paljon tutkimatonta sekä historia- että sosiaalitieteissä.
Lukija saa uutta tietoa Turun Luostarinmäellä asuneista lapsiperheistä, köyhien lasten kummeista ja koulunkäynnistä, varattomien kätilöpalveluista, alkoholiin liittyvistä rikkeistä ja kaupungin jälleenrakennuksesta 1830- ja 1840-luvulla. Nyt idyllinen, jopa pittoreski Luostarinmäen museokortteli oli 1800- luvulla ennen kaikkea köyhien ja huono-osaisten asuinalue. Kirjassa paneudutaan myös 2000-luvun turkulaisten lasten ja nuorten kokemuksiin köyhyydestä ja nykyhetken varsinaissuomalaisten aikuisten kokemuksiin huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta. Kokonaisuutena teos osoittaa, miten köyhyys rajoittaa ihmisten sosiaalista osallisuutta ajasta ja yhteiskunnallisesta kontekstista riippumatta.
Kirjan monipuolinen, taulukoista, kartoista, valokuvista ja historiallisista visualisoinneista koostuva kuvitus johdattaa lukijoita hahmottamaan huono-osaisten ja köyhien kokemuksia uudella tavalla.