Phytophthora infestans- (Mont.) de Bary munasienen aiheuttama perunarutto on maailmanlaajuisesti, kuten myös Suomessa, yksi perunan tuhoisimmista taudeista. Taudin levinneisyyttä ja ankaruutta Suomessa kartoitettiin vuosina 1845–1900 julkaistuista suomen- ja ruotsinkielisistä sanomalehtiartikkeleista, joita Suomen Kansalliskirjaston digitoimasta artikkelikokoelmasta löytyi yli 500. Vastaavia tietoja vuosilta 1910–1982 koottiin erilaisista tutkimusraporteista. Vuosina 1983–2011 perunaruton alkamista ja epidemioiden etenemistä tutkittiin 6–9 MTT:n tutkimusaseman ja Perunantutkimuslaitoksen perunan lajikekokeista ja perunaruton torjuntakokeista tehtyjen ruttohavaintojen perusteella. Miltei kaikki ruttohavainnot tehtiin taudinarasta Bintje- lajikkeesta, jota ei ollut käsitelty rutontorjunta- aineilla. Vuosina 1991–2011 perunaruton esiintymistä tarkkailtiin lisäksi erilaisilla perunapalstoilla ja ammattiviljelmillä. Säätekijöiden vaikutusta perunaruton alkamisajankohtaan mallinnettiin vuosina 1993–2002. Vuosina 1999–2002 selvitettiin tarkasti munaitiöiden aiheuttaman maatartunnan merkitystä tautiepidemian alkulähteenä. Vuosina 1990–2010 perunaruttoon sairastuneista kasveista kerättiin 4927 P. infestans-kantaa tarkempiin tutkimuksiin. Näistä 2703 kannasta määritettiin pariutumistyyppi, 1100 kannasta virulenssirotu. Kestävyys metalaksyyliä vastaan tutkittiin 3912 ruttokannasta ja propamokarbi-hydrokloridia vastaan 2541 kannasta. Lisäksi vuosina 1992–2000 kerätyistä perunaruttokannoista tutkittiin 154 kannan mitokondrion DNA:n haplotyyppi, joka kertoo ruttokantojen perinnöllisestä taustasta. Perunaruton torjuntaan rekisteröityjen kasvinsuojeluaineiden käyttömäärien ja vaikutustavaltaan erilaisten tehoaineiden suosion muutoksia vuosina 1953–2010 selvitettiin torjuntaaineiden myyntitilastojen ja perunan viljelypinta- alojen muutosten perusteella. Sanomalehdissä julkaistujen tarkkojen perunaruton oirekuvausten perusteella näyttää ilmeiseltä, että tautia esiintyi Suomessa Viipurin ympäristössä muutamilla viljelyksillä jo vuonna 1845–vain vuotta myöhemmin kuin se oli löydetty ensimmäisen kerran Euroopassa Belgiasta. Vuosina 1847 ja 1848 perunaruton kerrottiin aiheuttaneen suurta tuhoa perunapelloilla ja etenkin mukularuttona varastoissa Turun ja Viipurin seuduilta pohjoiseen Tornionjokilaaksoa myöten. 1800-luvun puolivälistä 1980-luvulle maanlaajuisia perunaruttoepidemioita on ollut enintään muutamana vuotena vuosikymmentä kohden. Tänä ajanjaksona tauti ilmaantui perunapelloille yleensä elokuun puolivälin jälkeen ja satotappiot johtuivat pääsääntöisesti mukuloiden pilaantumisesta kellareissa. 1900-luvulle asti Suomen maaseudulla asuva valtaväestö ei ollut erityisen riippuvainen perunasta, sitä kasvatettiin ensisijaisesti karjan rehuksi. Täten perunarutto ei Suomessa koskaan aiheuttanut maanlaajuista nälänhätää. Ruttovuosista joutuivat eniten kärsimään köyhät tilattomat ja orastavien teollisuuspaikkakuntien työväki, joiden pääasiallinen energianlähde oli palstaviljelmillä kasvatettu peruna. 1900-luvulla on julkaistu muutama tutkimusraportti perunaruton esiintymisestä eri vuosikymmenillä ja niiden perusteella ruton kehitys on ollut varsin samanlaista aina 1990-luvulle asti–ensimmäiset ruttohavainnot yleensä elokuun jälkipuoliskolla ja enintään muutama paha ruttovuosi vuosikymmenessä. 1950-luvulta alkaen kemiallisia rutontorjunta-aineita on aktiivisesti tarjottu viljelijöille, mutta kemiallinen torjunta alkoi yleistyä vasta 1970-luvulla. Ruton hallitsemiseksi tuolloin tarvittiin enintään 2–3 käsittelyä elo-syyskuussa. 1990-luvun lopulla perunaruton epidemiologia muuttui radikaalisti ja tauti ilmaantui pelloille jo kesä-heinäkuun taitteessa. 2000-luvulla perunarutto on ilmaantunut kasvustoihin useimmiten heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Ruttoepidemioiden aikaistuminen ja viljelyn ammattimaistuminen on nelinkertaistanut rutontorjuntaruiskutusten määrän 1980-lukuun verrattuna. Perunaruton A2 pariutumismuoto löydettiin Suomesta 1992 ja sen osuus oli 1990-luvulla noin 20% tutkituista perunaruttokannoista. Aivan 1990-luvun lopussa A1- ja A2-muotojen osuus alkoi lähestyä 50:50 suhdetta, mikä on luonteenomaista suvullisesti lisääntyville populaatioille. Tämä muutos tapahtui kutakuinkin samaan aikaan ruttoepidemioiden alun aikaistumisen kanssa. On mahdollista, että maassa säilyvien munaitiöiden merkitys taudin alkulähteenä lisääntyi tuolloin merkittävästi. Vuodesta 1992 lähtien ruton alkamisajankohta ja A1/A2 pariutumismuotojen määrällinen suhde näyttävät vakiintuneen. Kaikki tässä tutkimuksessa määritetyt P. infestanskannat ovat kuuluneet uuteen Meksikosta Eurooppaan 1980-luvulla levinneeseen populaatioon. R-geeni virulenssirotujen ja erilaisten geneettisten markkereiden perusteella Suomessa ja muissa Pohjoismaissa esiintyvä perunarutto on monimuotoisempi kuin rutto muualla Euroopassa. Muualla ruttopopulaatiot koostuvat muutamasta vallitsevasta kloonista, kun Pohjoismaissa miltei kaikki kannat ovat perimältään erilaisia yksilöitä. 1990-luvun alussa pääosa tutkituista P. infestans kannoista oli valikoitunut kestäviksi metalaksyyli- torjunta-ainetta vastaan. Resistenssiä ehkäisevien toimenpiteiden ja uusien vaikutustavaltaan erilaisten torjuntavalmisteiden ansiosta metalaksyyliä kestävät kannat ovat miltei hävinneet. Perunaruton kestävyydestä muita Suomessa käytettyjä rutontorjunta- aineita vastaan ei ole näkynyt merkkejä. Tällä hetkellä perunarutto on hallinnassa tavanomaisessa viljelyssä, mutta se edellyttää runsasta kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Uusi EU:n direktiivi (128/2009 EC) ja laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011) velvoittavat siirtymään integroituun kasvinsuojeluun ja vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Lähitulevaisuudessa on kehitettävä ja otettava viljelyyn nykyistä rutonkestävämpiä perunalajikkeita. Myös perunan viljelykäytäntöjä, kuten kasvinvuorotusta, on kehitettävä niin että perunaruton alkutartuntalähteet saadaan nykyistä paremmin eliminoitua. Myös perunaruton esiintymisen ja taudinaiheuttajapopulaation muutosten tarkkailuun tulisi taata voimavaroja. Muutoin perunaruton mahdollisiin tuleviin muutoksiin ei pystytä ajoissa varautumaan.