Kirkon jäsenyys on tullut viime vuosikymmeninä yhä ajankohtaisemmaksi kysymykseksi.

Kirja käsittelee jäsenyyteen sitoutumisen ihannetta ja todellisuutta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään, millaista sitoutumista kirkko odottaa jäseniltään ja miten todellisuudessa kirkon jäsenyyteen sitoutuminen toteutuu. Lisäksi tarkastellaan ihanteen ja todellisuuden suhteen muutoksia sekä analysoidaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat sitoutumisen ihanteen ja todellisuuden välillä.

Tutkimus osoittaa, että sitoutumisen ihanne ei ole juurikaan muuttunut: kristityn ihannekuva on säilynyt korkealla. Sitoutumisen ihanteena on kirkon jäsenyys, tiettyjen kristillisen uskon perusasioiden tiedollinen hallinta ja niihin liittyvä päivittäinen uskonelämä. Sitoutumisen todellisuudessa on sen sijaan tapahtunut osin suuriakin muutoksia. Kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut, julkinen uskonnonharjoitus vähentynyt ja kirkon uskoon tunnustautuminen heikentynyt. Yksityinen uskonnonharjoitus on kuitenkin pysynyt lähes yhtä aktiivisena kuin 1960-luvulla.

Sitoutumisen näkökulmasta Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää teologisen ideaalin ja sosiologisen empirian jännitteessä. Tutkimuksen tekijä Seppo Häkkinen on Mikkelin hiippakunnan piispa. Hän on aiemmin toiminut kirkkoneuvoksen virassa Kirkkohallituksessa toiminnallisen osaston johtajana. Sitä ennen hän on työskennellyt pitkään seurakuntapappina.