Tutkimuksessa tuotetaan tietoa yksilöllisistä terveyden ja omatoimisen terveydenhoidon kokemuksista pohjaamalla ihmisten arkielämää koskeviin näkemyksiin. Tutkimus liittyy terveyttä tukevan toiminnan kehittämiseen ja on ajankohtainen ainakin kahdesta syystä. Ihmisten oma hoitovastuu on lisääntynyt esimerkiksi elintapasairauksien ja palvelujen avohuoltopainotteisuuden lisääntymisen vuoksi. Yksilöiden tuloksekas ja heidän kannaltaan mielekäs hoito edellyttävät tietoa siitä mitä terveys ja terveydenhoito ihmisille merkitsevät. Tutkimukseen osallistui yhteensä 120 henkilöä, joista naisia oli 64 ja miehiä 56. Tutkimukseen osallistuneista 50-vuotiaita oli 71 ja 30-vuotiaita 49. Tiedot kerättiin teemahaastatteluin. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.Tutkimus osoitti, että haastateltujen elämänhallinnan kokemukset ja terveyskuva olivat yhteydessä omatoimisen terveydenhoidon motiiveihin, terveystietouteen ja terveydenhoitotapoihin. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme terveyskokemuksen perustyyliä. Haastateltavien joukossa oli eniten terveytensä kokonaisvaltaisena ja sisältäpäin määrittyvänä kokeneita (60 %), seuraavaksi eniten terveytensä osittuneena ja ulkoapäin määrittyvänä kokeneita (26 %) ja vähiten niitä, joilla terveyskokemus oli jäsentymätön (14 %). Terveytensä kokonaisvaltaisena ja sisältäpäin määrittyvänä kokeneet uskoivat ihmisen omiin elämän säätelymahdollisuuksiin. He kokivat voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja terveyteensä ja he suunnittelivat tulevaisuuttaan. He huolehtivat terveydestään monin tavoin. Terveydenhoidossa käytettiin omien kokemusten perusteella hyväksi havaittuja keinoja. Terveyteen sisältyi haastateltavien koko inhimillinen elämä. Sitä ei tarkasteltu omasta olemassaolosta irrallisena asiana. Terveytensä osittuneena ja ulkoapäin määrittyvänä kokeneiden haastateltavien elämänhallinta oli osittunutta ja tarkkaan rajautunutta. Elämää hallittiin pitämällä huolta sen eri osa-alueista tai sitä hallitsivat ihmisen taudit ja vaivat. Ne koettiin ihmiseen ulkopuolelta hyökkääviksi olioiksi, joiden käyttäytymiseen ihminen ei voi vaikuttaa. Haastateltavien voimavarat kuluivat sairastamiseen ja terveydentilasta huolehtimiseen. Tulevaisuutta ei uskallettu suunnitella. Yleisen terveysneuvonnan ja terveydenhuollon asiantuntijoiden merkitys korostui haastateltavien terveyskuvassa ja omatoimisessa terveydenhoidossa. Omiin kokemuksiin terveydestä ja terveydenhoidosta ei luotettu.Terveytensä jäsentymättömänä kokeneet haastateltavat uskoivat ihmisen elämän ulkoiseen ohjaukseen. He uskoivat kaiken tapahtuvan ajallaan luonnon oman järjestyksen mukaan. Ihmisen ei tarvitse itse suunnitella eikä hallita elämäänsä. Heille terveys ja omasta terveydestä huolehtiminen olivat etäisiä ja jopa merkityksettömiä asioita. He eivät määritelleet terveyden kokemuksiaan. Haastateltavilla ei ollut omiin kokemuksiin perustuvaa tietoa heille sopivista tavoista hoitaa itseään, tai sitä oli niukalti. Tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi yksilöllisten kokemusten ja tuen tarpeiden tunnistamisessa ja yksilöiden kannalta tarkoituksenmukaisten hoitotyön palvelujen toteutuksessa sekä hoitotieteellisen tietoaineksen edelleen kehittämisessä.