Juutalainen filosofi Friedrich Weinreb kuvailee tekstissään (kyseessä jälkikäteen litteroitu luento eli kirjallinen versio Weinrebin spontaanista puheesta) vakuuttavalla tavalla, miten ihminen voi päästä eroon masennuksesta. Hän vetoaa heprealaiseen Raamattuun ja korostaa, että ihmisen on uskottava ns. ikuisen lähteen voimaan. Tämä kaiken olemassaolon ikuinen lähde on jokaisen ihmisen löydettävä itse. Kaikissa ihmisissä piilee voima tämän kätketyn lähteen etsimiseen. Weinrebin tekstin keskipisteenä ovat Raamatun kuninkaat Saul ja Daavid. Kuvainnollisesti he elävät jokaisessa ihmisessä ja edustavat ihmismielen ääripäitä. Daavid edustaa ihmisen iloista ja rakastavaa puolta, kun taas Saul on ihmisen alakuloinen, ulkoisten sääntöjen kahlitsema puoli. Elämän tarkoituksen etsiminen, erilaiset vastoinkäymiset, suorituspakko ja paineet sekä itseluottamuksen puute saattavat johtaa masennukseen. Näyte kirjasta: "Perinteen mukaan Saulin nöyryys ja hyvyys ovat niin suuria, ettei hän pysty käsittelemään omaa kohtaloaan, koska hän pitää itseään liian mitättömänä. Hän aina etsii jotakuta, joka kertoisi hänelle, miten asiat ovat ja mitä hänen pitäisi tehdä. Pitääkö sinulla aina olla joku toinen, joka sinua auttaa? Etkö ole Jumalan kuvaksi luotu, Jumalan veroinen? ... Saulin tarinassa näemme lähteen, josta kumpuaa nykyään hyvin levittäytynyt sairaus: masennus. Masentunut ihminen pitää itseään mitättömänä, merkityksettömänä. Hänen sairautensa kätketyissä juurissa on meneillään tarina Saulista ja tämän epäonnistumisesta Amalekin taistelussa. Siitä kehittyy masennus. Saul luulee, että hän ei riitä sellaisena kuin hän on. "Weinrebille heprealainen Raamattu on ihmisyyden perusta, joka tarjoaa valaisevia ja ajankohtaisia ohjeita nykyhetkeen. Jokainen silmänräpäys, jokainen hengenveto ovat luomisen hetkiä. Kaikki pysyvä ja tuleva on sidoksissa: elämän puun ja tiedon puun juuret ovat yhteiset. Ne ovat osa luomusta, osa ihmisessä piilevää voiman lähdettä, juuri niin kuin Saul ja Daavid. Näyte kirjasta: "Synkän, painostetun Saulin hedelmä yhdistyy Daavidiin, tanssivaan ja rakastettuun. Se on keskeinen tapahtuma jokaisen ihmisen elämässä. Elä uusiutuen, koe uusia kohtaamisia, mene muualle, älä jää paineen alle! Kun jokin on mennyt pieleen, tästä lähtien alkaa mennä hyvin! Uusiutuminen olkoon sinulle paon merkki, muuten jäät Egyptin vangiksi. " Iloisia lukuhetkiä sekä antoista oman olemassaolon pohdiskelua! Friedrich Weinreb Friedrich Weinreb (1910 Lviv - 1988 Zürich) nousee esiin erityistapauksena 1900-luvun juutalaisuutta tarkasteltaessa. Läpimurtokirjassaan "Schöpfung im Wort. Die Struktur der Bibel in jüdischer Überlieferung" hän avasi vanhan juutalaisen tietämyksen aarrearkun: hän tulkitsi oppineiden tuhansia vuosia vaalimaa "pyhää suullista perintöä" ja sovelsi sitä nykyaikaan. Kirjailijana ja kertojana Weinreb jätti taakseen laajan elämäntyön, jossa muodostuu yllättäviä kytköksiä Raamatun ajan maailman- ja ihmiskuvan ja nykyaikaisen elämänkatsomuksen välille. Weinrebin suvun juuret ovat itäeurooppalaisessa juutalaisuudessa, mutta hänen työuransa vei hänet länteen. Weinreb muutti ensimmäisen maailmansodan myllerysten seurauksena Hollantiin ja alkoi uudessa kotimaassaan opiskella taloustiedettä. Hänestä tuli jo nuorena matemaattisen tilastotieteen professori Rotterdamiin. Weinrebin akateeminen työskentely keskeytyi Saksan miehittäessä Hollannin vuonna 1940. Miehityksen aikana Weinreb johti kekseliästä yhden miehen sotaa natseja vastaan. Kolmiosaisissa muistelmissaan "Collaboratie en verzet" hän kertoo vainoajien, vainottujen ja sivustakatsojien käytöksestä harmaalla vyöhykkeellä. Sodan jälkeen Weinreb jatkoi tilastotieteilijän työtään ja työtehtävät veivät hänet moneen eri maahan. Hän toimi mm. asiantuntijana Intian toisen viisvuotissuunnitelman laatijaryhmässä, rehtorina Ankaran teknillisessä yliopistossa Turkissa, professorina Indonesian yliopistossa ja tutkimusjohtajana ja dosenttina Hollannin talousinstituutissa Rotterdamissa. Talouden ja tekniikan hallitsemassa maailmassa Weinrebin elämänperusta oli jo nuoruudesta asti kiinnostus Raamattuun ja juutalaisiin lähteisiin. 60-luvun puolivälistä lähtien hän paneutui yksinomaan kirjoittamiseen ja väsymättömään luennointiin Hollannissa, Sveitsissä, Saksassa, Itävallassa ja Belgiassa. Raamatun kieltä näkee Weinreb äärettömänä säilönä vastauksia ja kysymyksiä luomisen ja ihmisen olemassaolon tarkoituksesta. Hän lähtee liikkeelle heprean kielen sananmuodostuksesta ja purkaa sanojen sisäisen merkityksen kääntääkseen sen nykykieleen. Weinreb vertaa usein Vanhaa ja Uutta testamenttia sydämen kahteen puoliskoon. Hänen luentonsa ja kirjansa ovat osoitus siitä, että juutalaisten ja kristittyjen välille voi syntyä luova yhteys. Tämän yhteyden hedelmät ovat Weinrebin teoksissa jo käden ulottuvilla. Lisäksi Weinreb tutkii myös muiden kulttuuripiirien ja uskontojen perinteitä. Friedrich Weinreb luovutti kaikki teoksensa Zürichissä toimivalle Friedrich Weinreb Stiftung -nimikkosäätiölleen. Säätiön päämääränä on säilyttää Weinrebin puheet ja kirjoitukset sekä tuoda ne julki ja yleisön saataville. Tähän mennessä on julkaistu yli 70 kirjaa, ja suurin osa dokumenteista on olemassa myös äänitteinä (noin 6000 CD-levyä). Weinrebin tuotanto koostuu hollanniksi ja saksaksi kirjoitetuista kirjoista sekä kirjatuista alunperin suullisesti pidetyistä luennoista. Weinrebin teoksia on käännetty espanjaksi, englanniksi, ranskaksi, hepreaksi ja nyt myös suomeksi.