Joensuun ja Helsingin yliopistojen sekä MTT Taloustutkimuksen yhdessä toteuttamassa monitieteisessä tutkimushankkeessa analysoitiin sopimuksellisuuden soveltuvuutta uudeksi maaseutupolitiikan kokonaisvaltaisen toteutuksen toimintamuodoksi. Laadullisessa tutkimuksessa hyödynnettiin toimintatutkimuksen menetelmää. Tarkastelussa keskityttiin erityisesti niihin sopimuksellisuuteen kytkeytyviin kehittämistoimiin, joita paikalliset toimintaryhmät soveltavat omissa projekteissaan. Käsillä olevassa tutkimusraportissa kartoitetaan niitä sektoripolitiikkojen toimeenpanon ja lainsäädännön ongelmia, joita maaseudun uuden sopimuksellisuuden soveltamiseen liityy. Lisäksi analysoidaan hallinnon ja asiakkaan yhteistoiminnan kehittämistarpeita ja ongelmia sekä välittäjäorganisaatioiden roolia erilaisten resurssien ja toimintojen yhdistäjänä. Sopimuksellisuudelle ei ole vakiintunut kattavaa sisällöllistä määrittelyä tai toimintatapaa, mikä ilmenee kirjavina tulkintoina ja moninaisina toiminnallisina kokeiluina. Uudella sopimuksellisuudella viittaamme uutta yhteistoimintaa kehittävään toimintakulttuurin muutokseen, joka toteutuu julkishallinnon ja paikallistoimijoiden yhteistyön tuloksena. Sopimuksellisuus on yksi ilmaus kolmannen sektorin toimijoiden ja julkishallinnon suhteesta kumpuavista muutos- ja kehittämistarpeista. Suomalainen maa­seutu tarvitsee uusia ratkaisuja, jotka kykenevät aiempaa paremmin ottamaan huomioon asuin-, väestö-, palvelu- ja toimeentulorakenteissa tapahtuneet muutokset. Sopimuksellisuudessa ja sopimusperusteisessa kehittämistoiminnassa nousevat esiin myös maaseudulle ominaisten piilevien työ- ja toimeentulonlähteiden varaan rakentuvat mahdollisuudet, jotka muutoin todennäköisesti ajautuisivat julkisten järjestelmien tai markkinoilla organisoituvan taloudellisen toiminnan marginaaliin. Ajatus sopimuksellisuudesta kumpuaa myös niistä organisatorisista hallinnon ja projektinhallinnan ongelmista, jotka käytännön maaseudun kehittäjät kokevat joko kustannuksia kasvattavina tai toimintaansa hankaloittavina. Sopimuksellisuus on herättänyt laajaa kiinnostusta niin maaseudun paikallisten toimintaryhmien kuin sektorihallinnon toimijoiden keskuudessa. Toiminta­tapaa hyödynnetään ja kehitetään tulevalla ohjelmakaudella kaikkiaan 23:ssa LEADER-toimintaryhmän toteuttamassa hankkeessa. Uusi sopimuksellisuus on yksi voimassaolevan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toimenpiteistä ja se on saanut osakseen kannatusta sekä ohjelmasta annetuissa lausunnoissa että ohjelmaa kommentoivissa puheenvuoroissa. Lisäksi sopimuksellisuuden ideaa on kehitelty paikallis- ja aluetasolla siten, että sen avulla voitaisiin parantaa maaseudun työllisyyttä myös harvaan asutuilla maaseutualueilla. Sopimuksellisuus vastaa useisiin maaseutupolitiikan ajankohtaisiin kehittämishaasteisiin. Vuorovaikutteisilla hallinto- ja suunnittelukäytäntöillä pyritään lähentämään eri tason viranomaisia muihin kehittämistyöhön osallistuviin tahoihin. Paine hankehallinnoinnin keventämiseen ja byrokratian purkamiseen koetaan vahvana ja siihen haetaan ratkaisuja. Kaikilla tutkimuksessa tarkastelluilla hallinnonaloilla yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena on hallintorajat ylittävä yhteistyö. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden lisääntyessä ja arkipäiväistyessä käytännön kysymykseksi on noussut myös mahdollisten välittäjäorganisaatioiden tarve.