Elämää syleilevää pohdintaa kuolemasta

DeLillo, yksi suurimmista amerikkalaiskirjailijoista, on luonut viisaan ja liikuttavan romaanin, jonka voi nähdä sisarteoksena hänen läpimurtoromaanilleen Valkoinen kohina.

Jeffrey Lockhartin isä Ross on yli kuusikymppinen miljonääri, jolla on nuorempi vaimo, vakavasti sairas Artis. Ross on sijoittanut ison summan rahaa kaukaiseen, salaiseen tutkimuslaitokseen, johon tullaan kuolemaan kontrolloidusti. Ruumiit säilötään tulevaisuutta varten, jotta ne voidaan kehittyneen teknologian avulla parantaa ja herättää eloon. Jeff matkustaa Rossin ja Artisin luo hyvästelläkseen äitipuolensa. Tuossa syrjäisessä aavikkolinnoituksessa hän joutuu samalla määrittelemään oman suhteensa elämään ja kuolemaan. Jäljittelemättömällä taituruudellaan DeLillo asettaa vastakkain maailman pimeyden – terrorismin, tulvat ja nälänhädän – sekä ihmiselämän arkisen kauneuden.
DeLillo on todellinen satiirin mestari. Kuolemanvakavasta aiheestaan huolimatta romaani on hirvittävän hauska. – Wall Street Journal
Tässä kompaktissa tarinassa on joka sivulla enemmän ideoita, argumentteja ja spekulaatiota kuin kokonaisessa hyllyllisessä scifi-romaaneja – Mutta Nolla kelviniä on ankkuroitu ikivanhoihin, alkukantaisiin tunteisiin: kuolemanpelkoon, miehen intohimoiseen rakkauteen vaimoaan kohtaan, isän ja pojan vaikeaan suhteeseen. – USA Today

Don DeLillo syntyi vuonna 1936 Bronxissa italialaissiirtolaisten perheeseen ja työskenteli collegen jälkeen mainostoimistossa. Koko 1970-luvun hän oli pienten kirjallisten piirien suosikki; vasta kahdeksas, National Book Awardilla palkittu romaani Valkoinen kohina teki hänet laajasti tunnetuksi. Tunnetuimpiin teoksiin lukeutuvat myös Vaaka, Alamaailma ja Cosmopolis. DeLillo kuvaa romaaneissaan mestarillisesti kulutusyhteiskuntaa ja sen salakavalia lakeja.