Halu ei ole vain seksiä vaan se menee syvemmälle, emotionaaliseen perustaamme. Ihmisiä määritellään heidän seksuaalisuutensa mukaan homoiksi tai heteroiksi. Määritelmät eivät kerro halustamme, vaikka niitä toki tarvitaan keskustelussa poliittisista ja sosiaalisista oikeuksista.
Se, kuinka me haluamme, on henkilökohtaista ja intiimiä: ihanteena voi olla pysyvä parisuhde, seksihetket tuntemattoman kanssa piilopaikassa tai jotakin muuta. Se, miten minä haluan, ylittää itsen rajan, kun kohtaan toisen ihmisen ja toisen halun.
Se, kuinka me haluamme, on yhteinen asiamme myös yhteiskunnallisesti: homoseksuaalien ja muiden toisin haluavien oikeudet ovat monissa maissa kohentuneet eikä seksuaalinen suuntautuminen ole enää vaiettu asia. Kuitenkin maailmassa on edelleen hallintoja, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden.
Toimittaja-kirjailija Carolin Emcke kertoo, millaista oli olla nuori 1970–80-lukujen Saksassa, jossa seksiasioista ei juuri keskusteltu. Hän puhuu avoimesti halusta, joka sävyttyy, muuttuu, löytää oman yksilöllisen dynamiikkansa. Emcke puhuu myös niiden ihmisten puolesta, jotka on syrjäytetty yhteisöissään ja joilla ei ole ollut mahdollisuutta saada ääntään kuuluville. Vastuuta kaihtamatta: halu kuuluu ihmisyyteen kaikissa sävellajeissaan.