Ulosottovalitus on suomalaisessa oikeusjärjestyksessä erityinen oikeussuojakeino, jolle ei ole vastinetta yleisessä siviili- tai muutoksenhakuprosessissa. Ulosottoviranomaisen suorittamiin toimiin ja toimituksiin voidaan yleensä hakea muutosta valittamalla käräjäoikeuteen. Sen sijaan tavallisessa siviiliprosessissa haetaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuihin valittamalla hovioikeuteen. Tässä väitöstutkimuksessa selvitetään ulosottovalitusprosessin yleistä teoreettista perustaa – ulosottomenettelyä muutoksenhaun kohteena ja ulosottovalitusta muutoksenhakukeinona – sekä erityisesti kahta ulosottovalituksen tutkimisen estettä: aikaisemman ratkaisun oikeusvoimavaikutusta ja lopullisen tilityksen vaikutusta.

Tuomion oikeusvoimavaikutus (res judicata) tarkoittaa sitä, ettei lainvoimaisesti ratkaistua asiaa voida ottaa enää uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi. Ulosoton tilitysvaikutus puolestaan merkitsee sitä, että ulosottomenettelyssä kertyneiden varojen lopullisen tilityksen jälkeen ulosottovalitusta ei voida enää tuomioistuimessa tutkia. Oikeusvoima on yleinen siviiliprosessuaalinen konstruktio. Tutkimuksessa selvitetään, sopiiko siviiliprosessuaalinen oikeusvoimavaikutus ulosottovalitusjärjestelmään. Tilitysvaikutus on puolestaan ulosotto-oikeudellinen konstruktio. Sen osalta tutkittavana on, sopiiko ulosottoprosessuaalinen tilitysvaikutus siviiliprosessuaaliseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin järjestelmään, erityisesti tuomioistuimeen pääsyn kriteeriä silmällä pitäen. Tutkimuksessa siten yleinen siviiliprosessuaalinen ja erityinen ulosottoprosessuaalinen järjestelmä kohtaavat.

Tutkimuksessa käsitellyt kaksi valituksen tutkittavaksi ottamisen kriteeriä osoittavat esimerkkeinä, kuinka suuri merkitys järjestelmällä on niin kriteerien tulkinnassa kuin systemaattisessa arvioinnissa. Tutkimus vahvistaa ulosottovalitusasioiden erityisluonteen sekä yleisemminkin järjestelmän ymmärtämisen merkitystä.

Teos on hyödyllinen kaikille ulosottoasioiden parissa työskenteleville: ulosottomiehille, avustajille ja tuomareille. Teoksessa käsitellyt prosessioikeudelliset ja oikeusteoreettiset kysymykset ovat kiinnostavia myös sellaisenaan, ilman liityntää ulosottoasioihin, niin tutkimuksen kuin käytännön ratkaisutoiminnan näkökulmasta.