Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti maaperätutkimusohjelmaa vuosina 2002–2005. Tähän raporttiin on koottu ohjelman yhdeksän hankkeen keskeisimmät tulokset. Peltomaan fosforin prosesseja tutkittiin useassa eri kierron osassa. Savimaan kokonaisfosforimäärästä oli 45–64 prosenttia orgaanista fosforia, joka muodostaa huomattavan osan maan fosforireservistä. Orgaanisesta fosforista oli 22–26 prosenttia kasveille käyttökelpoisessa jakeessa. Suomessa käytössä oleva ns. viljavuusanalyysissä uuttui erittäin vähän orgaanista fosforia. Laboratoriokoe osoitti, että suojavyöhykkeeltä niitetyn kasvuston poisto on tärkeää liuenneen fosforin huuhtoutumisriskin pienentämiseksi. Tulosten mukaan maanparannusaineiden, kuten kalkin, kipsin, nollakuidun tai synteettisten kuitujen käyttö, yhdistettynä muokkauksen vähentämiseen näyttää lupaavalta keinolta pienentää savimaiden eroosiota ja fosforin huuhtoumista. Typpilannoituksen tarkentamisen apuvälineeksi kehitettiin maasta mobilisoituvan typen mittausmenetelmää. Uuttoa pystyttiin sen avulla tehostamaan ja inkubointiaikaa lyhentämään. Lupaava menetelmä pitää kuitenkin vielä testata tässä käytettyä kattavammalla maanäyteaineistolla. Tutkittaessa orgaanisen typen jakaantumista eloperäisen aineksen hajoamisastetta kuvaaviin pooleihin todettiin, ettei maan orgaanisen typen mineraloitumisherkkyyttä todennäköisesti voida ennustaa uuttamalla tiettyä spesifistä fraktiota maan orgaanisesta typestä. Hietamaalla tehdyn laidunkokeen tulosten perusteella laitumen typpilannoitussuosituksia alennettiin 30 kg ha–1 v-1. Mittausten mukaan laidunten merkitys ammoniakin päästölähteenä on pieni. Niiden dityppioksidiemissiot ovat noin 50 prosenttia nykyisin kasvihuonekaasulaskennassa käytettävistä arvoista. Suojakaistojen dityppioksidipäästöt olivat alhaiset verrattuna laitumeen ja yleensä suomalaisiin peltomaihin. Ohjelmassa selvitettiin ravinnetaseiden käyttöä huuhtouman ennustamisessa. Tehty fosforitasemalli perustui maan fosforitilan muutoksen perusteella laskettuun liuenneen reaktiivisen fosforin huuhtoumaan. Fosforitilan muutos perustui maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuden ja fosforitaseen välisen lineaariseen riippuvuuteen. Typpitase ennusti huonosti vuosittaista typen huuhtoutumista, mutta usean vuoden keskiarvoista laskettuna se antanee arviointiin hyvän pohjan. Myös laitumen typpi- ja fosforitaselaskelmien perusteella ravinnetase pitää laskea vähintään koko viljelykierrolle. Vuokramaiden kasvukunnon todettiin olevan jäämässä jälkeen viljelijäin itsensä omistamien peltojen kasvukunnosta. Vuokraviljelyyn liittyvä lyhyt suunnittelujänne vähentää halukkuutta maan kasvukunnon kannalta tärkeisiin pitkäaikaisiin investointeihin, kuten kalkitukseen. Siksi on tärkeää kehittää maanvuokraukseen liittyvää lainsäädäntöä ja käytäntöjä nykyisestä. Ohjelmassa käynnistettiin valtakunnallisen, kansainvälisesti yhteensopivan maannostietokannan laadinta. Se sisältää tyypillisten suomalaisten maalajien ja maannosten levinneisyydet ja maalajien ominaisuuksia mittakaavassa 1:250 000. Vuoden 2006 alussa tietokanta kattoi 35 prosenttia Suomen maapinta- alasta. Lohkomittakaavassa selvitettiin geofysikaalisten mittausmenetelmien soveltuvuutta karttatiedon tuottamiseen maan fysikaalisista ominaisuuksista. Tulosten mukaan sähkönjohtavuuden ja dielektrisyyden eli vesipitoisuuden mittauksilla voidaan paikantaa tehokkaasti selviä lohkon sisäisiä ja lohkojen välisiä maalajieroja. Savimaalla tutkittiin mahdollisuutta liittää lierojen istuttaminen osaksi huonorakenteisen maan kunnostusta. Istutusmenetelmä osoittautui yksinkertaiseksi ja käytännön maanhoitotyöhön soveltuvaksi. Istutuksilla saatiin lierojen runsastuminen peltolohkoilla käyntiin. Tulokset viittaavat siihen, että lierojen istutusta voidaan aktiivisesti hyödyntää osana maan rakenteen hoitoa. Istutuksen hyötyjen perusteellinen arviointi vaatii kuitenkin kokeen jatkoseurantaa.
