Suomen kunnallishallinto on liioittelematta sanottuna tienhaarassa. Päättynyt vaalikausi merkitsi kunnallisen itsehallinnon kannalta suurta sekaannusta. Konkreettiset tulokset, joilla olisi vahvistettu kuntien toimintaedellytyksiä, saatu aikaan toimivia palveluratkaisuja ja vahvistettu kuntien itsehallintoa, jäivät saavuttamatta. Se mikä on jäänyt tekemättä, on nyt edessä. Vaihtoehdot ovat avoinna. Jatketaanko tähänastisella valtion keskushallintokeskeisellä uudistuspolitiikalla? Sille on kuitenkin olemassa vaihtoehto: subsidiariteettiin eli läheisyysperiaatteeseen nojaava julkisen toiminnan suunta. Se tarkoittaisi kuntien poliittisen liikkuma-alan olennaista vahvistamista. Sitä, mitä tällaiseen periaatteeseen nojaava uudistuspolitiikka tarkoittaisi kuntien kannalta, tarkastellaan monipuolisesti teoksessa.

Käynnissä on myös keskustelu kunnan uudesta roolista. Valtiojohtoisen uudistuksen epäonnistumisen raunioissa on kunnalliselle itsehallinnolle nyt suuri mahdollisuus ottaa täysimääräisesti käyttöön perustuslaillinen ja Euroopan neuvoston peruskirjan määrittämä itsehallinto. Uuden kuntalain merkitystä tarkastellaan tältä osin. Teos tarjoaa hyvän päivityksen kunnallisen itsehallinnon nykytilaan ja antaa aineksia aiheesta käytävään keskusteluun. Käytännön kuntatoimijoille teos tuo runsaasti konkreettista tietoa itsehallintoon kuuluvan vapauden täysimääräiseen käyttämiseen - kunnan uuden roolin käyttöönottoon.