Tuotannon muutoksia on pidetty osoituksena massatuotannon aikakauden väistymisestä uuden, tieto- ja viestintäteknologioihin perustuvan teknis-taloudellisen aikakauden tieltä. Osaamisen johtamisen aktiivinen kehittäminen vuosituhannen vaihteessa voidaan ymmärtää osaksi tätä muutosta, jonka seurauksena uuden tiedon tuottamisesta ja asiakasherkkyydestä on tullut yritysten keskeisiä kilpailutekijöitä. Osaamisen johtamisen kirjallisuudessa oppimisesta ja toimijuudesta on kuitenkin esitetty ristiriitaisia käsityksiä. Oppimista tarkastellaan siinä oppimisen kohteesta riippumattomana, universaalina prosessina. Sen katsotaan edellyttävän yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoisuutta, jota ei voi johtaa. Tämä käsitys on ristiriidassa sen kanssa, että toisaalta uuden tiedon ja osaamisen tarpeen katsotaan johtuvan ajankohtaisesta teknis-taloudellisesta murroksesta. Kun oppiminen ymmärretään sisällöistä riippumattomaksi prosessiksi, yksilöillä ja yhteisöillä, joita tässä kirjallisuudessa pidetään keskeisinä uuden tiedon tuottajina, ei ole mitään kiinnekohtaa kehittää oppimistaan määrätietoisesti.

Tutkimuksessa esitetään uusi, kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan perustuva tapa ymmärtää työhön kytkeytyvä oppiminen ja toimijuus. Sen avulla on mahdollista ylittää osaamisen johtamisen kirjallisuudessa esitetyt ristiriitaiset teoreettiset tulkinnat sekä ymmärtää ja analysoida oppimisen muutosta. Tutkimuksessa arvioidaan myös muutoksen toteuttamiseksi kehitettyä interventiomenetelmää, kompetenssilaboratoriota, joka perustuu kehittävään työntutkimukseen. Tutkimuksen aineisto on koottu tieto- ja viestintäteknisen kumouksen ydinalaa edustavasta teleyrityksestä. Se käsittää neljän asiakaspalvelua hoitavan työyhteisön kompetenssilaboratorioprosessien videoinnit. Tutkimuksen viiden artikkelin oppimiskäytäntöjen uudistamista koskevat löydökset perustuvat tämän aineiston analyyseihin.