"Olin kahdeksan, kun ystäväni Juulia tiesi kertoa, että kondomi on sellainen, joka laitetaan päälle, jos haluaa tehdä lapsia, muttei halua lapsia. Minä ajattelin, että vitsi miten idioottia! Se oli tyhmintä mitä olin kuullut", muistelee Pauliina. Panu ei halua varastoida kondomeja: "Ostan niitä tarpeen mukaan. Olen ehdollistunut siihen, että jo se ostaminen on kamalan kiihottavaa. Se on eräänlainen henkinen esileikki."

Useimmilla suomalaisilla on jonkinlaisia kortonkikokemuksia: sillä on leikitty lapsena ja se on kiihottanut ja nolottanut teini-iässä. Se on latistanut tunnelmaa ratkaisevalla hetkellä, aiheuttanut kauhua rikkoutuessaan ja tuottanut nautintoa ilman tautien tai raskauden pelkoa. Kondomin historia on kuitenkin täynnä kutkuttavia kuriositeetteja ja seksuaalisuuden suuria linjoja, joista keskimääräinen skordarinkäyttäjä ei tiedä mitään. Millaisia olivat kumit silloin kun ne tehtiin suolesta? Kuka osti juutalaisen kemistin kondomitehtaat kahdella saksalaislinnalla? Ketkä käyttävät kulmikkaita latekseja?

Kondomikirja on kunnianosoitus itseään suuremmalle pikkuesineelle. Kirjailijat haluavat voittaa kumiukolle uusia ystäviä, mutta myös valistaa ja viihdyttää sen vanhoja tuttuja. Kiihotustakaan ei ylenkatsota. Kirjaa kuvittavat muun muassa vanhat varmuusvälinemainokset ja eri vuosikymmenten valistusmateriaalit.