Aulis Aarnion (s. 1937) ura oikeusteoreetikkona on jatkunut viisi vuosikymmentä ja jatkuu edelleen. Hän aloitti skandinaavisesta realismista mutta siirtyi pian opettajansa Simo Zittingin esimerkin innoittamana analyyttiseen siviilioikeuteen. Siitä hänen ajattelunsa erkaantui 1970-luvulla ja siirtyi eri vaiheitten jälkeen oikeudellisen ratkaisun teoriaan. Aarnio onkin Neil McCormickin, Robert Alexyn ja Alexander Peczenikin ohella johtavia argumentaatioteorian edustajia Euroopassa.
Koko pitkän uransa ajan Aulis Aarnio on kehittänyt oikeusteoriaa oikeustieteen (lainopin) ehdoilla. Hänen ajattelunsa polttopisteessä on aina ollut pohdinta siitä, mitä teen, kun sanon tekeväni oikeustiedettä. Tässä hän liittyy pitkään skandinaaviseen perinteeseen, jossa hänen edeltäjiään ovat olleet muiden ohella Alf Ross, Karl Olivecrona, Per-Olof Ekelöf ja Torsten Eckhoff.
Aulis Aarnio on julkaissut yli 40 teosta oikeustieteestä ja -teoriasta, yli kolmesataa artikkelia kolmellatoista eri kielellä ja satoja kirjoituksia suomalaisissa sanomalehdissä.
Tämä teos on yli 30 vuoden aikana pidettyjen luentojen tiivistelmä ja esittelee yhden kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen oikeustieteen harjoittajan ajatuksia omasta tieteenalastaan. Teosta voidaan käyttää yhtä hyvin luentorunkona alan koulutuksessa kuin itsenäisenä johdatuksena oikeustieteen teoriaan.