Marxismi-leninismin dialektiikkaa käytettiin kaikenlaisten häränpyllyjen selittämiseen: ihmisiä vangittiin ja ammuttiin päinvastaisista syistä.
"Yhtä suurta perhettä" kuvaa suomensukuisten kansallisten vähemmistöjen - suomalaisten, inkeriläisten ja karjalaisten - kohtaloa Neuvosto-Karjalassa. Teos on artikkelikokoelma, joka on ilmestynyt suomalaisten ja petroskoilaisten tutkijoiden yhteistyönä. Timo Vihavainen kirjoittaa bolshevikkien kansallisuuspolitiikan eri vaiheista, suomalaisen kulttuurihallinnon perustamisesta ja toiminnasta 1920-1937, sen likvidoinnista 1937 ja uudelleen perustamisesta 1940. Seppo Lallukka kuvaa alueen kansallisuusoloja ja niiden muutoksia 1926-1950; Leo Suni inkeriläisten vaiheita aina 1600-luvulta toiseen maailmansotaan asti. Boris Starkov ja Gábor Rittersporn käsittelevät poliittisten puhdistusten "teknologiaa" yleisesti; Irina Takala niiden toteuttamista Itä-Karjalassa 1930-luvulla. Markku Kangaspuro kirjoittaa Suomesta hävityn kansalaissodan jälkeen paenneiden punaisten Itä-Karjalaan perustamasta hallinnosta 1926-1935; Esa Anttikoski suomen kielen asemasta virallisena kielenä ja poliittisena aseena. Antti Laine kertoo talvisodan jälkeen perustetun karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan historian. "Vihavainen ilkeilee minua miellyttävällä tavalla marxismi-leninismiin liittyvän dialektiikan käyttämisestä kaikenlaisten häränpyllyjen selittämiseen. Ihmisiä tuomittiin ja ammuttiin päinvastaisista syistä. Jonakin ajankohtana hyväksyttyä oli vain sellainen käyttäytyminen joka vähän aikaisemmin oli ollut tuomittua. " Presidentti Mauno Koivisto (HS 19.9.98)