Irina Takalan kirja keskittyy Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvulla muuttaneiden suomalaisten traagiseen historiaan. Unelmissaan maahanmuuttajilla oli valoisa tulevaisuus ja oikeudenmukainen maailma. He olivat valmiit rakentamaan tämän tulevaisuuden omin käsin ja saavuttivat paljon erityisesti Karjalan autonomiassa, jota punaiset suomalaiset johtivat vuosina 1920–1935. Heidän avullaan Karjalassa kehitettiin teollisuus, rakennettiin taloja ja teitä sekä modernisoitiin paikallistalouden eri osa-alueita. Suomalaiset loivat ainutlaatuisen kulttuurin, joka perustui suomen kieleen, vallankumoustoiveisiin sekä yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Tämä hädin tuskin muotoutunut kulttuuri joutui edustajineen stalinistisen valtion harjoittaman julman sortopolitiikan uhreiksi.
Yli puolet venäjänsuomalaisista asui Neuvosto-Karjalassa 1930-luvulla. Huomioiden laajemman historiallisen kontekstin kirja kertoo eri maahanmuuttajaryhmien kohtaloista: ”punaiset” pakolaiset vuonna 1918, loikkarit 1930-luvun alussa ja pohjoisamerikkalaiset uudisasukkaat. Bolsevikkien sortopolitiikka ja sen erityispiirteet Karjalassa saavat erityisen paljon huomiota. Pienen, mutta aktiivisen suomalaisdiasporan läsnäolo valtakunnan rajalla johti Stalinin vainojen suunnattomiin mittasuhteisiin ja julmuuteen Karjalassa 1937–1938.
Kirja perustuu laajaan arkistoaineistoon mukaan lukien FSB:n arkisto Karjalan tasavallassa, kirjoitettuihin lähteisiin, haastatteluihin, muistelmiin ja tieteelliseen tutkimukseen. Tämän ansiosta kirja sopii laajalle yleisölle.
Irina Takala on filosofian tohtori, Petroskoin valtionyliopiston dosentti, Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin tutkijatohtori, Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen, Suomen Historiallisen Seuran kirjeenvaihtajajäsen ja Nordic and Baltic Studies Review -lehden päätoimittaja.
