Maa- ja elintarviketalous 25. Hankkeessa tutkittiin ruokinnan vaikutusta lehmänlannan fosfori- ja typpimääriin. Lisäksi tutkittiin, miten laitumelta, ulko- ja jaloittelutarhoista tulevaa vesistökuormitusta voidaan vähentää, sekä maitohuoneen jätevesien puhdistamista kemiallisesti saostamalla. Lannan typpi- ja fosforimääriin voidaan jonkin verran vaikuttaa lypsykarjan ruokinnalla. Esimerkiksi sonnan fosforimäärä kasvaa, jos ruokinnassa lisätään väkirehun osuutta säilörehun kustannuksella. Rehun valkuaispitoisuuden nostaminen puolestaan nostaa typen eritystä virtsassa. Kun maidontuotantoa tehostetaan lisäämällä väkirehun osuutta ruokinnassa, erityisesti fosforin - mutta myös typen - eritys maitokiloa kohti lisääntyy. Jos väkirehu sisältää runsaasti fosforia, olisi fosforin saantia vähennettävä fosforia sisältävistä kivennäisrehuista. Lehmien laidunalueilla havaittiin runsasta fosfori- ja typpikuormitusta siellä, missä oli eläinten paljaaksi kuluttamia paikkoja. Näiltä alueilta tulevaa ravinnekuormitusta voitaisiin vähentää poistamalla aika-ajoin ruokintajätteet, sonta ja ylin maakerros. Nautojen kasvatuksessa käytetyt ulkotarhat ja ulkoiluun tarkoitetut jaloittelutarhat tulisi rakentaa niin, ettei niistä pääse valumavesiä ympäristöön eikä ympäristön vesiä tarhoihin. Lypsylehmät pitävät pehmeästä kuoriketarhasta enemmän kuin asfalttipohjaisesta jaloittelutarhasta, joka saattaa olla liukas talvella. Kuoriketarhasta tulee vähemmän fosfori- ja typpikuormitusta kuin asfalttipohjaisesta tarhasta. Toimiva ratkaisu on tarha, jossa on kiinteä pohja kovemman kulutuksen alueille ja pehmeä vaihtopohja yleisempään oleskeluun. Maitohuonejätevedet sisältävät usein runsaasti fosforia. Ferrisulfaattisaostus yhdessä selkeytyksen tai suodatuksen kanssa vähentää fosforin ja tukkivien aineiden määrää niin, että jätevesi voidaan tämän jälkeen puhdistaa esimerkiksi pajupuhdistamossa.