Monimuotoisuuden turvaaminen viljelyn keinoin oli yksi maa- ja metsätalousministeriön koordinoiman, vuosina 2003–2006 toteutetun monimuotoisuuden tutkimusohjelma MOSSEn tavoitteista. Tähän raporttiin on koottu tuloksia ohjelman hankkeista, joissa selvitettiin peltoluonnon monimuotoisuutta ja sitä ylläpitävää viljelyä. Tutkimuksen mukaan peltoluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää sisällyttämällä yksipuolisiin viljelykiertoihin viherkesantoja ja erikoiskasveja. Peltolajiston kannalta paras lopputulos syntyykin, kun peltoaukealla on suunnitelmallisesti erilaisia erikoiskasveja ja eri-ikäisiä kesantoja. Viherkesantojen perustamisessa tulisi välttää reheväkasvuisten heinien siemenseoksia. Erikoiskasveista parhaita taas ovat kukkivat kaksisirkkaiset sekä monivuotiset, runsasjuuriset kasvit. Paikkatietoon perustuvalla suunnittelulla monipuolisesta viljelystä voidaan saada muitakin ympäristöhyötyjä, joista esimerkkejä ovat ravinteiden huuhtoutumisen väheneminen ja maan fysikaalisen tilan paraneminen. Tutkimus osoitti, että viljelyn monipuolistaminen erikoiskasvien avulla kiinnostaa viljelijöitä. Erikoiskasviviljelyn aloittamisen riskiä tulisi kuitenkin madaltaa taloudellisten kannustimien avulla ja erikoiskasvien tuotanto- ja markkinointiketjuja vakauttaa. Panostamalla uusien raaka-aineiden innovatiiviseen jatkojalostukseen, tuotekehitykseen ja tuotteiden saatavuuteen voidaan lisätä erikoiskasvien kysyntää ja sitä kautta peltokasvilajiston runsastumista. Viljelytoimien vaikutuksia lajiston monimuotoisuuteen tutkittiin muutoksiin reagoivien eliöryhmien avulla. Tutkimuksessa luotiin seuranta-aineistoja hyödyntäen ekologisiin ryhmiin perustuvat indikaattorit peltolinnuista, rikkakasveista ja päiväperhosista. Indikaattorit soveltuvat esimerkiksi ympäristötuen vaikuttavuuden seurantaan. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin ensimmäinen alueellisesti kattava aineisto lierojen esiintymisestä Suomen peltomaissa ja tunnistettiin sen avulla lierojen runsautta määräävät avaintekijät.