MTT:n selvityksiä 39. Kannattavuuskirjanpitotilojen viljelijäkysely - vuosi 2002: Raportti perustuu keväällä 2002 MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitotiloille lähetettyyn kyselyyn. Kirjanpitotiloja on yli 1000 eri puolilla Suomea ja ne edustavat kaikkia päätuotantosuuntia. Kyselylomakkeen palautti 555 viljelijää, joten palautusprosentiksi muodostui 54 %. Kotieläintiloja vastanneista oli noin 60 prosenttia ja kasvinviljelytiloja 40. Kerätty aineisto painotettiin vastaamaan koko maan niiden tilojen rakennetta, joiden taloudellinen koko on vähintään 8 ESU:a (EU:n maatilatypologian mukainen kokoluokitus). Tämä mahdollistaa tulosten yleistämisen koko Suomen aktiivimaatiloihin, jotka ovat edellä mainittua kokoa suurempia. Tilat jaettiin tarkastelua varten kasvinviljely- ja kotieläintiloihin sekä kolmeen tilakokoluokkaan. Kysely kattoi useita aihealueita. Keskeisimpiä olivat kysymykset tuotannon laajentamisesta ja järjestämisestä, lomituksesta, viljelijöiden koulutustarpeista ja stressinhallinnasta. Viimeisen viiden vuoden aikana tilakokoaan laajentaneista viljelijöistä yli neljännes koki tilakoon laajennusvaiheessa osaavan aputyövoiman saannin, epätasapainon tilan tuotantomenetelmissä sekä toimistotyöt ongelmallisiksi. Keskikokoisilla kasvinviljelytiloilla näitä ongelmia oli harvimmin. Laajennuksen jälkeen yleisin ongelma oli työmäärän lisääntyminen. Tämä korostui kotieläintiloilla. Noin viidennes viljelijöistä katsoi toimistotöiden lisääntymisen, epätasapainon tilan tuotantomenetelmissä ja töiden ulkoistamisen aiheuttavan ongelmia. Ammatillisen täydennyskoulutuksen osalta viljelijät ovat kiinnostuneimpia talousasioiden tuntemuksen kehittämisestä. Eniten lisäkoulutustarvetta on viljelijöiden mielestä verotukseen (74 % viljelijöistä), atk:n hallintaan (73 %) ja maatilan talousasioihin liittyvään koulutukseen. Lomittajien osaamiseen viljelijät ovat melko tyytyväisiä. Lomitusjärjestelmän suurin epäkohta on ammattitaitoisten lomittajien saaminen. Muun muassa sikatalouteen erikoistuneita ja koneiden käytön hallitsevia lomittajia tarvittaisiin lisää. Stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat erityisesti EU:n maatalouspolitiikka ja jatkuvat muutokset yhteiskunnassa. Parhaimpina stressin hallintakeinoina viljelijät pitävät ystävyyssuhteita, perhettä ja harrastetoimintaa. Maito-, sika- ja viljatilojen maksuvalmius 1998 - 2000: Tutkimuksessa selvitettiin viljan-, sianlihan- ja maidontuotantoa päätuotantosuuntanaan harjoittavien maatilayrittäjien maksuvalmiutta ja sen kehitystä vuosina 1998 - 2000. Samalla selvitettiin tuotantosuuntien maksuvalmiuksien eroja sekä tulonmuodostumista. Tutkimusaineisto koostui 269 kannattavuuskirjanpitotilasta, joista 191 oli maitotiloja, 70 viljatiloja ja 8 lihasikatiloja. Tutkimusaineisto oli paneeliaineisto, jonka tilat olivat mukana kannattavuuskirjanpitotoiminnassa vuosina 1996 - 2000 yhtäjaksoisesti. Tutkimuksessa käytettiin kassavirtapohjaisia maksuvalmiuden tunnuslukuja todellisin kassaan maksuin ja kassasta maksuin. Tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan koko maatilan maksuvalmiutta huomioimalla kaikki tulot ja menot. Maitotilojen maksuvalmius oli vakaa. Maitotilojen maksuvalmius pysyi suhteellisesti lähes samana ja absoluuttisesti se hieman parani. Lihasikatilojen maksuvalmius vaihteli maitotiloja enemmän. Tutkimusjakson aikana lihasikatilojen maksuvalmius heikkeni suhteellisesti mutta absoluuttisesti se parani. Viljatiloilla maksuvalmius parani huomattavasti sekä suhteellisesti että absoluuttisesti, mutta se vaihteli vuosittain herkimmin sääolojen mukaan. Tuotantosuunnista viljatiloilla oli paras suhteellinen maksuvalmius tutkimusajanjakson lopussa. Niillä muiden kuin maatalouden tulojen osuus oli huomattava (yli 35 prosenttia kaikista tuloista). Maitotiloilla muiden tulojen osuus oli alle 18 prosenttia ja lihasikatiloilla alle 9,5 prosenttia. Absoluuttisesti muiden tulojen osuus kaikista tuloista oli suurin viljatiloilla ja seuraavaksi suurin lihasikatiloilla. Muiden kuin maatalouden tulojen merkitys maksuval-miuden kannalta oli suuri kaikissa tuotantosuunnissa. Tarkastelussa mukana olleiden tuotantosuuntien maksuvalmius oli herkkä sekä tukien, kustannusten ja tuottajahintojen muutoksille. Pienetkin prosenttimuutokset mainituissa erissä voivat vaarantaa maksuvalmiuden ja koko yritystoiminnan. Muiden kuin varsinaisten tuotantotoiminnan tulojen merkitys maksuvalmiuden kannalta lisääntyi tutkimuskaudella.
