Maa- ja elintarviketalous 3. Vuosina 1999-2001 toteutetun Uuden perunaruton epidemiologia ja kemiallinen torjunta- tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää maasta alkavan tartunnan ja suvullisen lisääntymisen vaikutusta ruttoepidemian kulkuun ja ruttopopulaation muunteluun. Torjuntaruiskutuksiin käytettävän tekniikan kehittämiseksi verrattiin ilma-avusteisilla ja perinteisillä kasvinsuojeluruiskuilla saavutettavaa teknistä ruiskutustulosta ja biologista rutontorjuntatehoa. Lisäksi tutkittiin mahdollisuuksia täsmentää ensimmäisen torjuntaruiskutuksen ja uusintaruiskutusten ajoitusta. Tilatasolla kartoitettiin keinoja, joilla luonnonmukaisesti perunaa tuottavat viljelijät kamppailevat ruttoa vastaan. Maasta alkava tartunta osoittautui merkittäväksi perunaruttoepidemioiden alkamiseen ja etenemisnopeuteen vaikuttavaksi tekijäksi, mikä on huomioitava torjunnan suunnittelussa. Maatartuntaa edistävät tekijät on selvitettävä, ja lisääntyneen muuntelun seurauksia lajikkeiden kestävyyden ja torjunta-aineiden tehon säilymiseen on jatkuvasti seurattava. Hankkeessa kehitetyillä moderneilla PCR-menetelmillä tämä on entistä helpommin toteutettavissa. Maatartunta on erityisesti uhka luomutuotannolle, jossa hyväksytään ruton iskeytyminen kasvustoon. Paineilmaan perustuvat ruiskutustekniikat eivät parantaneet biologista torjuntatehoa viljelmän ulkopuolelta leviävää ruttoa vastaan, mutta ruiskutuksen vaatimaa työpanosta voidaan niiden avulla vähentää. Perunakasvustojen alaosien suojaamiseksi maasta tulevalta tartunnalta pitäisi kehittää uudentyyppisiä teknologisia ratkaisuja. Rutontorjunta-aineiden käyttöä voidaan optimoida säämittauksiin perustuvien ennustemallien avulla, mutta etenkin mukularuton leviämiseen vaikuttavat tekijät vaativat lisätutkimusta. Fluatsinami- valmisteet antavat parhaan suojan mukularuttoa vastaan.