Suomessa sikatalouden harjoittamiselle, kuten myös muulle maataloudelle, kohdistuu nykyään moninaisia vaatimuksia ja myös rajoitteita. Luonnon olosuhteiden lisäksi taloudellinen toimintaympäristö luo puitteet yrittäjän toiminnalle ja edellyttää yrittäjältä tuotantoprosessien osaamisen ja toteuttamisen lisäksi myös liikkeenjohtotaitoja ja yrityksen talouden hallintaa käytännössä. Tässä tutkimuksessa sikatalousyrittäjille laadittiin tilan taloushallintoon työkalu, jolla voidaan seurata tilan maksuvalmiutta. Tutkimuksessa selvitettiin myös investointien vaikutusta sikatilojen kassavirtaan, suurten sikatalousyksiköiden taloudellisten tulosten muodostusta, kustannus- ja tietovirtoja sekä sikataloutta koskevaa prosessimallinnusta. Kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin keskeisimpiä sikataloutta koskevia institutionaalisia rajoitteita Suomessa ja vertailumaissa. Sikatiloilla kassajäämien arvot vaihtelevat tilikausien välillä voimakkaasti, mikä aiheuttaa tilatasolla taloudellista epävarmuutta. Tulorahoitus ei aina riitä kattamaan yritystoiminnasta aiheutuvia kaikkia menoja. Voittomarginaalien kapeus ja sikataloudelle tyypillinen tuottajahintojen kausivaihtelu lisää riskejä. Tuottaja- ja panoshintojen muutokset vaikuttavat suoraan sikatilojen kassajäämien arvoihin. Kustannustehokkuus on keskeinen menestystekijä sikatiloilla. Kustannustehokkuus edellyttää mm. työnkäytön optimointia, tehokasta tuotannonohjausta ja rationaalisia investointeja tuotannon laajentamiseen. Prosessimallinnuksen avulla voidaan yrityksen tuotantoa järjestää entistä tehokkaammaksi. Etsimällä kriittisiä tekijöitä prosesseista ja pyrkimällä vaikuttamaan niihin voidaan parantaa tilojen kustannustehokkuutta, tuotteiden laatua ja useita muita tuotantoon vaikuttavia tekijöitä. Sikataloudessa on viime vuosina haettu suurtuotannon etuja kasvattamalla voimakkaasti yksikkökokoa. Suurissa yksiköissä on mahdollisuus saavuttaa kohtuullinen tulotaso, vaikka kate tuotettua yksikköä kohti olisikin pieni. Onnistuakseen investoinnit edellyttävät kuitenkin suhteellisen kannattavaa yksikkökokoa jo lähtötilanteessa. Suurikaan yksikkökoko ei sinänsä tuota taloudellista vakautta, sillä taloudelliset riskit kohdistuvat voimakkaimmin juuri suurimpiin yrityksiin. Kassatulojen ja -menojen eriaikaisuudesta johtuen sikatalousyrityksissä talouden hallinta on varsin haasteellista jo sellaisenaan. Tuotannon laajennukset lisäävät vaatimuksia yrittäjän liikkeenjohtotaidoille, mutta toisaalta myös kartuttavat yrittäjän osaamista ja kokemusta yritysjohtajana.
