MTT:n selvityksiä 93. Tärkein kotieläinten valkuaisen lähde on tuontisoija. Suuri osa maailman soijasta tuotetaan nykyisin GMO-lajikkeilla, minkä vuoksi Suomessa käytettävän GMO-vapaan raaka-aineen saatavuus on vaikeutunut. BSE-tauti puolestaan on lisännyt yleisesti kasvivalkuaisen kysyntää. GMO-lajikkeiden ja GMO-vapaiden lajikkeiden erillään pito lisää valkuaistuotannon kustannuksia, mikä yhdessä kasvaneen kysynnän kanssa nostaa kasvivalkuaisen hintaa. Rehuteollisuutemme parhaimpia kotimaisia valkuaisraaka-ainelähteitä ovat kasviöljyteollisuuden sivutuotteina syntyvät rypsipuristeet ja -rouheet. Niiden käyttöä voidaan lisätä vain tuonnin avulla, sillä teollisuudella ei ole kiintiöiden takia mahdollisuuksia viljelyttää kotimaista rypsiä nykyistä enempää. Muista kasveista potentiaalinen kotoisen kasvivalkuaisen lähde on herne, joka soveltuu viljeltäväksi myös pohjoisissa olosuhteissamme. Kotimaista valkuaista herneestä –hankkeessa tutkittiin, missä määrin herneen viljelyä ja rehukäyttöä voitaisiin maassamme lisätä. Tässä raportissa esitettävät taloudelliset analyysit perustuvat hankkeessa tehtyihin viljely- ja ruokintakokeisiin. Kokeiden perusteella laadittiin katetuottolaskelmat sekä kokeiden tulokset yhdistävät lineaariset optimointimallit. Optimointimallien avulla määritettiin, millaisia taloudellisia edellytyksiä herneen viljelyllä sekä sen käytöllä lihasikojen ja broilereiden rehuna on olemassa. Herneen laajamittainen käyttö rehuraaka-aineena edellyttää muutoksia hintasuhteissa. Herneen kilpailukyvyn parantuminen vaatii herneestä maksettavan hinnan nousua ja/tai viljelykustannusten alentamista. Kustannusten alentaminen olisi näistä kahdesta parempi vaihtoehto, sillä sadon arvon huomattava nousu heikentäisi herneen kilpailukykyä ostorehuna suhteessa muihin valkuaisrehuihin. Kustannusten aleneminen lisäisi kiinnostusta tuottaa rehuhernettä myös omaan käyttöön. Herneenviljelyn huomattava kustannustekijä ja siten yksi laajenemisen suurimpia esteitä on sertifioidun siemenen korkea hinta. Käyttäessä sertifioitua siementä herneen siemenkustannus yksinään nousi joinakin koevuosina suuremmaksi kuin saadun sadon arvo. Itse tuotetun siemenen kustannusvaikutus jää tutkimuksessa tehtyjen laskelmien mukaan selvästi pienemmäksi, jolloin viljelyn mahdollisuudet paranevat. Viljelyn laajentuminen edellyttää lisäksi, että tuotetulle sadolle on olemassa ostajia, jotta sadon markkinointi ei muodostu ongelmaksi.