Urdunkielinen versio lastenkirjasta Vesta-Linnea ja samettikuono.
"Äiti, minusta meidän pitäisi hankkia koira", Samaa sanoo päivällispöydässä. "Ai koira?" äiti ihmettelee ja nappaa tuttipullon, jonka Noor-vauva on vähällä kaataa nurin. "Koirako?" Isäkin kysyy päätään pudistellen ja kuulostaa siltä kuin Samaa olisi ehdottanut, että he hankkivat kylpyleluksi virtahevon. "Tuo on parasta, mitä olet koskaan keksinyt!" Aariz kehuu, ja Samaa punastuu ylpeydestä.
"Safaa, sinusta koira kyllä tykkäisi yli kaiken, kun sinä roiskit koko ajan ruokaa ympärillesi", hän huokaisee. "Meille kerrottiin koulussa, että koirat ovat kaikkiruokaisia", Aariz kertoo. "Se tarkoittaa sitä, että ne syövät sekä lihaa että kasviksia. Kissat taas ovat pelkästään lihansyöjiä." "Miau", Safa sanoo tomaatilleen.
Kun Samaa saa pennun syliinsä ja sen pieni koiransydän läpättää hänen omaa sydäntään vasten, hänestä tuntuu, ettei hän ole milloinkaan ollut niin iloinen kuin nyt. Hän suukottaa pennun sametinpehmeää päätä ja tuntee halkeavansa onnesta.
Ikioma koira on monen lapsen unelma, ja nyt jo eskari-ikäisen Samaan haave toteutuu! Kaikki ei kuitenkaan suju odotusten mukaisesti, sillä suloinen koiranpentu tuo hänen elämäänsä paitsi suurinta iloa niin suurinta surua.
Huumori, lämpö ja välittäminen leimaavat Samaan värikästä ja eläväistä suurperhettä, joka on tuttu kirjasta Nukuhan jo, Vesta-Linnea.
