Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin tekijöitä, jotka vaikuttavat laajalle maantieteelliselle alueelle hajautuvan ja monialaisen, alueellisen yhteistyön laatuun. Alueellinen yhteistyö oli tässä tutkimuksessa seutukuntien sisäistä ja välistä yhteistyötä, johon osallistui kuntien lisäksi myös valtiollisten toimijoiden paikallistason edustajia kuten poliisi ja hätäkeskus. Tutkimus kohdistui moniulotteiseen, horisontaaliseen ja vertikaaliseen yhteistyöhön; yhteistyöhön alueellisissa kehittäjäverkostoissa ja yksittäisissä organisaatioissa sekä johtajien ja asiakastyötä tekevien työntekijöiden välillä. Tutkimuksen aineisto kerättiin seuraamalla kolmea seudullista kehittämishanketta Kaakkois-Suomessa vuosina 2003-2006. Aineisto koostui haastatteluista, kokousten ja koulutusten nauhoituksista sekä dokumenteista. Aineistolähtöisellä analyysilla tutkittiin yksityiskohtaisesti tekijöitä, jotka edistävät tai ehkäisevät yhteistyötä. Tutkimuksen tulokset paljastivat, että luottamus on keskeinen alueellisen yhteistyön onnistumista ja problematiikkaa selittävä ilmiö. Luottamuksella ja epäluottamuksella oli vaikutuksia alueella tehtävän kehittämistyön kustannustehokkuuteen sekä laatuun, mitkä ilmenivät luottamuskäyttäytymisen seurausten välityksellä. Luottamuskäyttäytymisen positiiviset vaikutukset olivat yhteydessä kehittämistyön nopeaan edistymiseen, korkealaatuiseen kehittämistyöhön, oppimiseen ja innovaatioiden tuottamiseen. Vastaavasti luottamuskäyttäytymisen negatiiviset vaikutukset lisäsivät transaktion kustannuksia muun muassa kehittämistyön hidastumisen vuoksi. Väitöskirjatutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan luottamus on alueellisen yhteistyön haaste ja mahdollisuus. Haasteelliseksi sen tekee luottamuksen ja epäluottamuksen tunnistamisen vaikeus, sillä yhteistyötilanteissa ne ilmenevät välillisesti sitoutumisen, osallistumisen ja tiedon jakamisen ongelmien taustalla. Luottamuksella on myös negatiivisia vaikutuksia kuten epäluottamuksella, mikä lisää ilmiön hyödyntämiseen ja kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisyyn liittyvää haasteellisuutta entisestään. Luottamuksen edistäminen on tärkätä alueellisessa yhteistyössä, koska erityisesti epäluottamus leviää herkästi spatiaalisesti organisaatiosta toiseen alueellisiin verkostoihin sekä aluerajojen ylitse. Yksittäisen organisaation sisäisestä ongelmasta muodostuu näin nopeasti laaja-alaisen verkoston ongelma, joka vaikuttaa kielteisesti alueellisen kehittämistyön tehokkuuteen, tuloksellisuuteen ja laatuun. Tutkimuksessa ehdotetaan keinoja, joilla luottamuksen positiivisia vaikutuksia voidaan hyödyntää alueellisessa yhteistyössä. Näihin luottamussensitiivisen johtamisen strategioiden käyttöönottoon kiteytyy alueellisen yhteistyön laadun kehittämisen mahdollisuus.
