Maa- ja elintarviketalous 22. Ruokaperunantuottaja voi käyttää istutukseen joko sertifioitua siemenperunaa tai siitä lisättyä tilan omaa siementä. Perunasatojen suuruus ja ruokaperunan hinta vaihtelevat vuosittain. Tämän vuoksi myös sertifioidun siemenen kysyntä vaihtelee aiheuttaen siemenperunan ajoittaista ylitarjontaa. Ylitarjontatilanteessa siemeneksi kelpaavaa perunaa joudutaan myymään ruokaperunaksi tai jäteperunaksi siemenperunantuotannon tuotantokustannuksia alemmalla hin-nalla. Tämä aiheuttaa siemenperunan hinnan nousemista. Epävarmuus aiheuttaa kustannuksia, ruokaperunantuottajalle siemenperunan korkeana hintana ja siemenperunantuottajalle kysynnän epävakautena. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko siemen- ja ruokaperunantuottajien välisen sopimustuotannon avulla vähentää markkinaepävarmuutta, alentaa kummankin osapuolen hyvinvointitappiota ja samalla lisätä tehokkuutta koko perunaketjussa. Tavoitteena oli tunnistaa siemenperunamarkkinoiden keskeiset ongelmat, pohtia ruokaperunaketjun vertikaalisen koordinaation merkitystä ja laajuutta sekä selvittää, miten sopimusten avulla voidaan alentaa hintariskiä ja markkinaepävarmuutta. Tarkasteltavana oli myös se, miten sopimusten avulla voidaan kehittää erilaisia kannustimia, jotka aikaansaavat eri osapuolten kannalta positiivisia vaikutuksia. Ongelmia tarkasteltiin päämies–toimijateorian ja eri sopimusmallien avulla. Tutkimusaineisto kerättiin siemenperunan lajikeedustajilta ja markkinointiyhtiöiltä. Tietoja kerättiin myös 49 siemenperunatilalta eri puolelta Suomea, Kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta ja Maatalouden tietopalvelukeskuksesta. Tämän jälkeen rakennettiin yritysbudjetit kahdelle tilamallille, 15 ja 30 siemenperunahehtaarille ja selvitettiin, miten sopimustuotanto on vaikuttanut tilojen tuloihin, kannattavuuteen ja maksuvalmiuteen ja millaisia ovat eri osapuolten motiivit ja rajoitteet sopimustuotannon lisäämiseen ja kehittämiseen. Tulosten mukaan siemenperunantuottajat eivät saavuttaneet missään sopimusmallissa keskimääräistä positiivista nettovoittoa ja siemenperunatilojen kannattavuuskertoimet jäivät alle yhden. Vain yli 30 siemenperunahehtaarin tiloilla kannattavuus oli yhtä hyvä kuin muilla maatalouden tuotantohaaroilla. Tilojen kannattavuus parani tilakoon kasvaessa. Käteismarkkinoilla 30 siemenperunahehtaarin tilalla siemenperunakilon tuottaminen maksoi 8,8 prosenttia vähemmän kuin 15 siemenperunahehtaarin tiloilla. Tulosten mukaan kiinteähintaisessa ennakkokaupassa toimivat siemenperunantuottajat voisivat myydä siemenperunan 13 prosenttia halvemmalla kuin käteismarkkinoilla. Silti nettovoitto olisi samansuuruinen. Mitä yhtenäisempi tarjontaketju oli, sitä vähäisempi oli markkinaepävarmuus. Jos ruokaperunantuottaja ei ollut mukana sopimusosapuolena, markkinaepävarmuus ei juuri vähentynyt. Sopimustuotantoon voitiin liittää siemenperunantuottajan kustannuksia alentavia tekijöitä, tai päämies saattoi kustannussubventioilla alentaa siemenperunantuottajan tuotantokustannuksia, kun päämies halusi siemenperunantuottajan käyttävän sellaista tuotantopanosta tai tuotantotapaa, jota hän pitäisi liian kalliina eikä kokisi itse saavansa siitä hyötyä. Siemenperunantuotannossa kustannusten ja samalla tuottajahinnan aleneminen saattoi kuitenkin aiheuttaa siemenperunan myymisen sopimuksen vastaisesti ruokaperunaksi. Sopimustuotannon avulla voitiin kontrolloida eri sopijaosapuolten tarpeet, mutta omistajuussuhteista riippui, mikä perunaketjun osapuoli hyötyi sopimustuotannosta eniten.