Tutkimus tarkastelee strategian tekemistä ja strategia-ajattelua kaupunkien ja maakuntien toiminnassa. Tutkimus tekee suomalaisittain ja kansainvälisestikin uutta liiketaloustieteellistä tutkimusta. Mielenkiinnon kohteena on, minkälaiseksi strategia-ajattelu tekee kaupunkia ja sen toimijoita. Tutkimusaineistona on Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan maakuntaliiton strategia-asiakirjat ja virkamiesten haastattelut. Hanna Lehtimäen tutkimus osoittaa, kuinka nykyinen strategia-ajattelu on yksiäänistä. Se vaientaa erilaiset äänet ja ymmärrykset siitä, mikä kaupungin toiminnassa ja tulevaisuudessa on tavoiteltavaa ja mikä taas pois heitettävää. Yksiääninen strategia-ajattelu on vaihtoehdotonta. Se lyö lukkoon ymmärryksen siitä, minkälaista on hyvä strategian tekeminen ja minkälaisia strategiaan liittyviä tehtäviä kaupungin eri toimijoille kuuluu. Yksiääninen strategia vaikuttaa niin strategian laatijoiden kuin muidenkin kaupungin toimijoiden ajatuksiin siitä, minkälaista tulevaisuutta kaupungille on hyvä suunnitella ja miten sitä on hyvä tehdä. Kaupunki- ja maakuntaorganisaatiot toimivat moniäänisissä ja monimuotoisissa toimintaympäristöissä. Kaupunkisuunnittelussa korostetaankin osallistuvia malleja ja pohditaan, miten mahdollisimman moni kaupungin toimija voisi tulla aidosti kuulluksi yhteisessä päätöksenteossa. Strategioiden laatijat, kaupungin ja maakunnan johto, ovat haastavan tehtävän edessä. Lapset haluavat lisää puistoja, autoilijat nopeampia kulkureittejä, nuoriso lisää vapaa-ajan tiloja samalla, kun yritykset haluavat kaupungin, joka houkuttelee osaavaa henkilöstöä. Strategia, jossa monenlaiset ajatukset kaupungista ja sen tulevaisuudesta tulevat huomioiduksi, edellyttää uudenlaista strategia-ajattelua. Ratkaisuksi on kehitetty sinänsä arvokkaita keskustelufoorumeja ja vuorovaikutusmahdollisuuksia, jotka eivät kuitenkaan yksin edistä osallistuvaa suunnittelua ja kaupunkilaisten äänten kuulumista strategian tekemisessä. Tehdessään ylimmästä johdosta ja asiantuntijoista osaajia yksiääninen strategia-ajattelu tekee samalla muut niiksi, joilla on vähemmän tietoa ja jotka esittävät yksittäisiä mielipiteitä verrattuna asiantuntijoiden analyyttiseen faktatietoon. Määrittyessään yksittäisten mielipiteiden esittäjiksi kaupunkilaisilla on vaikeus saada ääntään kuuluville strategisessa päätöksenteossa, vaikka keskustelutilaisuuksia olisi paljon. Hanna Lehtimäen tutkimus kehittää uutta moniäänistä vuoropuhelumallia strategian tekemiseen. Vuoropuhelumalli korostaa, että kaupunki on moniääninen ja että strategian tekemisen tavoitteena voi olla monet eri päämäärät. Vuoropuhelumalli kutsuu keskustelemaan strategian tekemisen nykykäytännöistä ja rohkaisee esittämään entä jos -kysymyksiä. Esimerkiksi: 'Entä jos strategian tekemiseksi alettaisiinkin kutsua tutustumista viisilapsisen perheen arkeen johdon strategiapalavereiden ohella?' tai 'Entä jos kaupunkilaiset tai jopa lapset ymmärrettäisiin strategia-asiantuntijoiksi tutkijoiden ja johtajien ohella?'. Vuoropuhelustrategia korostaa, että huomiota tulee kiinnittää siihen, minkälaisten ennakko-oletusten varassa strategioita tehdään ja minkälaisia toimintamahdollisuuksia strategia-ajattelu tarjoaa kaupungin eri toimijoille.
