Raikas teos esittelee suomalaisen keittiön historiaa, toimintoja ja esineistöä 1600-luvulta alkaen.
Myös pata on antiikkia, vaikka se on niin tuttu esine. Kauhalla hämmennettiin jo vuosituhansia sitten. Entä onko pullapelti vanhaa perua? Milloin kupari yleistyi kattiloissa ja kahvipannuissa? Onko suvussa säilyneen paistinpannun tekijä jäljitettävissä?
Kauniisti kuvitettu teos esittelee ensimmäistä kertaa suomalaisen keittiön vaiheita. Kehitystä seurataan vuosisadoittain 1600-luvulta alkaen, jolloin keittiö pääsi vähitellen sisätiloihin, aina keittiön sähköistymiseen asti. Laajimmin käsitellään 1800-lukua, jolloin tehdastuotannon nopea vauhti lisäsi esineistöä myös keittiössä.
Keittiön esineistöön eivät juuri tyylisuunnat vaikuttaneet. Parhaat posliinit, tinat ja hopeat olivat vieraiden nähtävissä paraatihuoneiden vitriineissä. Ne kertoivat talon vauraudesta, ja keittiöön ne tuotiin vain tarjoilua ja tiskaamista varten. Kirjassa pujahdetaan myös salin puolelle ihailemaan posliinisia kahvikannuja ja hopeisia kermakkoja.
