Bogutsanskin voimalaitosprojekti Angarajoella Krasnojarskin alueella Etelä-Siperiassa jäi Neuvostoliitolta toteuttamatta, vaikka ihmisiä oli jo kehotettu muuttamaan pois patoaltaan alueelta. Monet ehtivät palata uskoen, ettei voimalaitosta rakenneta. Tarvettahan sille ei ollut.
Putin ja Medvedev päättivät kuitenkin näyttää kyvykkyytensä, ja projekti käynnistyi uudestaan 2000-luvulla. Pato, joka synnyttää 375 kilometriä pitkän ja pinta-alaltaan yli 2300 km2:n suuruisen tekojärven valmistui vuonna 2014.
Romaanissa kerrotaan, kuinka ihmiset siirretään kiireesti kaupunkeihin, osin kelvottomiin asuntoihin. He menettävät korvauksetta viljelyksensä, kotieläimensä, kauppansa, jopa sahalaitoksen. He yrittävät vaikuttaa asiaan julkisuuden kautta, mutta hallinto painostaa. Kylien hävittämisessä käytetään paikallisen rangaistuslaitoksen pelättyjä vankeja, tapahtuu myös pahoinpitely.
Kirjassa on otteita aidoista dokumenteista ja se perustuu tositapahtumiin, vaikka henkilöt ovat fiktiivisiä.
Vakavasta aiheestaan huolimatta romaanissa riittää hirtehisiä tilanteita. Veden alle jääville kylille tilataan kuitenkin samaan aikaan yleiskaavasuunnitelma. Suunnitelmat myös julkaistaan: asuntoja, kouluja ja leikkipuistoja vedenalaisille kylille. Todellisuus on uskomattomampaa kuin fiktio.
Teos on omistettu myös luonnonsuojelijana tunnetuksi tulleelle kirjailija Valentin Rasputinille. Tällä tekijä viittaa Rasputinin tunnettuun romaaniin Jäähyväiset Matjoralle, joka käsitteli riipaisevasti voimalaitospadon takia tyhjennetyn siperialaisen kylän kohtaloa ja nuorten ja vanhusten reaktioita.
