Rantanen Anja | Akateeminen Kirjakauppa

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksella hoidettujen potilaiden ja heidän läheistensä terveyteen liittyvää elämänlaatua ja saatua sosiaalista tukea. Aineistot kerättiin potilailta ja heidän läheisiltään kolmessa vaiheessa: yksi, kuusi ja 12 kuukautta potilaan ohitusleikkauksen jälkeen.

Potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli heikompaa kuin keskimäärin samanikäisellä väestöllä kun ohitusleikkauksesta oli kulunut yksi kuukausi. Sen sijaan läheisten kohdalla vastaavaa eroa ei ollut, vaan läheisten elämänlaatu oli samansuuntainen kuin samanikäisen väestön elämänlaatu. Seuranta-aikana sekä potilaiden että läheisten terveyteen liittyvä elämänlaatu parani. Potilaiden elämänlaatu oli kuitenkin läheisten elämänlaatua heikompi kaikilla mittauskerroilla. Sosiaalista tukea potilaat saivat läheisiä enemmän sekä tukiverkoston jäseniltä että hoitajilta.

Potilailla keskeisiä elämänlaatua selittäviä tekijöitä olivat fyysisen rasituksen aiheuttamat sydänoireet ja lisäsairaudet. Mitä vähemmän fyysinen rasitus aiheutti potilaille sydänoireita, sitä paremmaksi he kokivat elämänlaatunsa. Potilaat, joilla ei ollut lisäsairauksia, arvioivat elämänlaatunsa muita paremmaksi. Läheisillä keskeinen elämänlaatua selittävä tekijä oli pitkäaikaissairaudet. Ne läheiset, joilla ei ollut pitkäaikaissairauksia, kokivat elämänlaatunsa muita paremmaksi. Lisäksi potilaiden ja läheisten elämänlaatua selitti alkutilanteen elämänlaatu.

Ensimmäisessä vaiheessa kyselylomake lähetettiin 367 potilaalle ja läheiselle. Tutkimuksella tuotettua tietoa voidaan hyödyntää ohitusleikkauspotilaiden hoidon laadun edelleen kehittämisessä sekä läheisten ohjauksessa ja tukemisessa potilaan ohitusleikkauksen jälkeen.