FT Raija Pyöli on kirjoittanut livvinkarjalan äidistä Ljudmila Markianovasta elämäkerran, joka kertoo Markianovan mittaamattoman arvokkaasta työstä, jonka ansiosta rahvas opastui lugemah da kirjuttamah omassah muamankielel eli kansa oppi lukemaan ja kirjoittamaan omaa äidinkieltään.
Teos on jaettu lukuihin, joissa kerrotaan Ljudmilan lapsuudesta ja hänen kasvuympäristöstään, opinnoista Petroskoissa sekä työurasta opettajana, tutkijana, livvinkarjalan elvyttäjänä ja kansanvalistajana. Merkittävän huomion saa luonnollisesti Markianovan elämän keskipiste, karjalan kieli ja sen kehittäminen. Kirjoittaja pysähtyy myös pohtimaan karjalan kielen tulevaisuutta. Oman osansa saa myös Ljudmila Markianovan yksityiselämä.
Professori Irma Mullonen on todennut kirjasta, että siinä on kaksi päähenkilöä, Ljudmila Markianova ja karjalan kieli. Taustalla on ihmeellinen vuosituhannen vaihteen toivon ja odotuksen aika, jolloin karjalan kieltä elvytettiin ja kirjakieliä luotiin. Ljudmila oli keskellä tätä toimintaa – oikea ihminen, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Tuo aika on jäänyt historiaan, ja Ljudmila oli tätä historiaa tekemässä.
Kirjassa on runsas kuvitus, joka koostuu pääosin ennen julkaisemattomista valokuvista.
