Tässä tutkimuksessa esitellään ulkosuomalaisia koskevan tutkimusprojektin tuloksia. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan käytännöllisen teologian laitoksen, Kirkon tutkimuskeskuksen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaisosaston yhteistä projektia. Tutkimus käsittelee belgiansuomalaisten elämää, sopeutumista ja uskonnollisuutta. Se perustuu Belgiassa kerättyyn kyselyaineistoon, jonka analysointi ja raportointi noudattaa empiirisen kvantitatiivisen tutkimuksen käsittelytapaa. Taustan tutkimukselle luovat siirtolaisuuden ja siirtolaisten sopeutumisprosessin kuvaus, uskonnon funktioiden määrittely ja uskonnon ja siirtolaisuuden välisten kytkentöjen tarkastelu.
Tutkimuksen tulokset esitellään neljässä osassa. Ensimmäiseksi tutkitaan suomalaisten muuttoa ja sopeutumista Belgiaan. Toiseksi tarkastellaan uskonnonharjoittamista ja uskonnollista osallistumista. Kolmanneksi selvitetään, mitä belgiansuomalaiset pitävät uskonnossa tärkeänä ja arvostettavana. Eniten arvostetaan uskonnon kulttuurisia arvoja, sen monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä tukevia näkemyksiä. Lasten ja nuorten parissa tehtävä uskontokasvatus on suuressa arvossa belgiansuomalaisten parissa. Sen sijaan uskonto eettisten tai kansallisten arvojen tukena ei ole tärkeä. Neljänneksi tutkimuksessa tarkastellaan kirkkoon ja kirkon järjestämään toimintaan kohdistuvia odotuksia. Eniten kirkon odotetaan olevan suomalaisten kohtauspaikka sekä arjen että juhlan keskellä. Vähäisimmät odotukset kohdistuvat oman spiritualiteetin hoitamiseen.
