Jokainen vanha puutarha on arvokas, mielenkiintoinen ja kerroksellinen, kunhan vain osaa katsoa ja tarvittaessa hieman pöyhiä maata.
Pirjo Silveri ja Aino Öhman kutsuvat lukijan kanssaan kuopsuttelemaan multaa suomalaiseen yksityiseen puutarhaan, Haapakan pihamaalle, Vinkkilän kylään, Kokemäenjoen yläjuoksulle.
Äiti ja tytär käyvät vanhaa pihaa läpi kasvi kasvilta. Puutarhan aarteet ovat paitsi kasveja, myös niistä haarovia tarinanrönsyjä, jotka kertovat ihmisistä, menneistä ajoista, ympäristön muutoksesta ja yhteiskunnan kehityksestä. Puut ja perennat puhuvat.
"Ihmiset kuolevat, mutta jatkavat elämäänsä puutarhassa."
Pirjo Silveri on tehnyt työuransa vapaana toimittajana. Hän on kirjoittanut myös useita tietokirjoja. Warelia julkaisi Silverin kirjoittaman teoksen "Hyvvää! Sastamalan ruokaperinnekirja" vuonna 2019. Silveri hoitaa nyt eläkkeellä ollessaan lapsuudenkotinsa puutarhaa Sastamalan Vinkkilässä. Siellä häntä viehättävät erityisesti joriinit, suloiset väriläiskät, joiden kukintaa saa syksyllä jännittää.
Aino Öhman on yhdistelmä humanistia ja luonnontieteilijää: filosofian tuplamaisterin pääaineita ovat olleet sekä ruotsin kääntäminen ja tulkkaus (Helsingin yliopisto) että biologia (Åbo Akademi). Öhman oli toisena kirjoittajana potilasteksteistä koostetussa runokirjassa "Elämäni" (S&S, 2016). Öhmanin suosikkikasvi on skilla eli idänsinililja, sillä se puskee mustasta maasta ylös silloin, kun muut vielä epäröivät.
