Suuri venäläinen klassikko

Venäjän maaseudulla matkustaa kollegineuvos Tšitšikov, joka keräilee maanomistajilta henkikirjoihin jääneitä kuolleita maaorjia. Mikä on hänen pyrkimyksensä, mihin hän kuolleita sieluja tarvitsee?

Kuolleet sielut on venäläisen kirjallisuuden suuria klassikkoja. Pikkukaupungin virkamiesten ja säätyläisten henkilökuviin piirtyy hirtehisiä näkymiä ihmisen pohjattomasta ahneudesta ja typeryydestä, joiden ylle kertoja maalaa huolensa tsaarin Venäjän lohduttomasta tilasta. Terävä iva ja ruhtinaallisen leveä huumori värittävät Tšitšikovin matkaa, jossa Gogol loi tärkeän perustan venäläiselle realismille ja koomiselle romaanille.

Jalo Kaliman käännöksen vuodelta 1939 on tarkistanut tätä laitosta varten Vappu Orlov. Mukana ovat myös P.

Boklevskin kuuluisat karikatyyrit romaanin henkilöistä.

Nikolai Gogol (1809–1852) on venäläisen kirjallisuuden ohittamaton hahmo, jonka tuotannosta tunnetuimpia ovat Kuolleiden sielujen (1842) ohella novellit Nenä ja Päällystakki sekä näytelmä Reviisori.

Alunperin Gogol suunnitteli kirjoittavansa kolmiosaisen venäläisen vastineen Danten Jumalaiselle näytelmälle, mutta

kokonaisena jälkimaailmalle säilyi vain Kuolleet sielut, Danten Helvettiä vastaava ensimmäinen osa.