MTT Sivumäärä: 53 sivua Julkaisuvuosi: 2004 (lisätietoa) Kieli: Suomi
MTT:n selvityksiä 61. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja verrata maidontuotannon reaaliprosesseja sekä tuotto- ja kustannusrakenteita Suomen, Ruotsin, Saksan ja Itävallan tyypillisillä tiloilla. Tämän lisäksi tarkasteltiin Suomen osalta systemaattisessa ja tavanomaisessa kehitystyössä mukana olleiden maitotilojen tuotto- ja kustannusrakenteiden eroja. Tutkimusaineistona käytettiin IFCN (International Farm Comparison Network) -verkoston puitteissa laaditun kansainvälisen maitotilavertailun yhteydessä kerätyn tietopankin aineis-toa. IFCN-vertailu perustuu niin sanottujen tyypillisten tilojen tarkasteluun. Tiloja oli tässä tutkimuksessa mukana yhteensä 10, keskikokoinen ja suuri tila kustakin maasta. Näistä kymmenestä tilasta neljä oli Suomen tiloja, jotka olivat 20 ja 40 lehmän tilat Päijät-Hämeestä ja Vieremältä. Ruotsin, Saksan ja Itävallan tilojen koko vaihteli 22 ja 100 lehmän välillä. Tilat hoidettiin suurinta tilaa lukuun ottamatta pääosin viljelijäperheen työpanoksen turvin. Vertailun taloudelliset tulokset laskettiin IFCN-laskentamallin avulla. Tilojen tuotantojärjestelmät poikkesivat toisistaan mm. luonnonolosuhteiden vuoksi. Suo-men tiloilla viljelykasvien sadot olivat alhaiset lyhyen kasvukauden vuoksi. Peltolohkot olivat pieniä hankaloittaen viljelyä ja kohottaen yksikkökustannuksia. Lehmien pääasiallinen karkearehu tutkimuksessa mukana olleilla tiloilla oli nurmisäilörehu, vaikka Saksassa ja Itävallassa käytettiin myös maissisäilörehua. Väkirehun osuus ruokinnassa oli Suomen tiloilla korkea. Myös lehmien keskituotokset olivat Suomessa vertailumaiden korkeimpia. Työn ja pääoman (ilman peltoa ja kiintiötä) tuottavuudeltaan Suomen tilat olivat kokoluokissaan keskimääräisellä tasolla tai sen yläpuolella. Työn tuottavuus parani merkittävästi siirryttäessä pienistä tilakokoluokista suuriin. Suomessa ja Ruotsissa pellon ja maitokiin-tiön hinnat olivat alhaiset verrattuna Saksan ja Itävallan hintoihin. Suomen tiloilla tuotot olivat suurimmat, mutta myös kustannukset olivat korkeat. Myös tuet olivat korkeat muihin maihin verrattuna, mutta tästä huolimatta taloudellinen tulos oli yleensä vain tyydyttävä. Kuitenkin maitotilojen systemaattisten kehittämistoimien vaikutukset olivat havaittavissa Vieremän tiloilla, joilla tulokset olivat kokoluokkiensa parhaita. Kannattavuuskerroin oli alhaisin Päijät-Hämeen 20 lehmän tilalla (0,44) ja korkein Viere-män 40 lehmän tilalla (1,26). Ainoastaan Vieremän 40 lehmän tilalla saavutettiin vaadittu korvaus omalle työlle ja pääomalle. Muilla Suomen tiloilla sekä Ruotsin, Saksan ja Itäval-lan tiloilla kannattavuustavoitetta ei saavutettu.
