Kotihoidon tuki antaa nuorille perheille perusturvallisuutta. Pieniä lapsia kotona hoitavat äidit tekevät inhimillisesti välttämätöntä hoivatyötä pienellä korvauksella, omista taloudellisista eduistaan tinkien. Kotihoidon tuen suoranaiset kustannukset yhteiskunnalle ovat pienet. Äitien pienet tulot saattavat johtaa köyhyyteen, mutta eivät ainakaan lisää kulutusta maapallolla.
Toisaalta riskiperheitä on Suomessa yhä enemmän, monet vanhemmat ovat vaikeuksissa lastensa kasvattamisen kanssa. Varhaiskasvatus lisäisi erityisesti näiden lasten inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Maahanmuuttajien lapsille kotihoito saattaa tarjota loukkua, josta irtautuminen on vaikeaa. Kotihoidon tuki syventää jakoa miesten ja naisten töihin, sillä tukeen ei ole merkitty isäkiintiöitä. Pitkä poissaolo työelämästä hankaloittaa äitien työllistymistä ja vaikuttaa heidän toimeentuloonsa aina eläkkeelle saakka. Talouspolitiikka puolestaan vaatii työurien pidentämistä ja kotihoidon tuen lyhentämistä.
Lasten kotihoidon tuesta on käyty enimmäkseen yksioikoista keskustelua. Poliitikot eivät ole juuri uskaltaneet kritisoida tai edes kehittää äitien kiihkeästi puolustamaa etuutta. Rakastettu ja vihattu lasten kotihoidon tuki pyrkii laajentamaan lasten kotihoidon tuesta käytävää keskustelua ja tarkastelemaan sekä sen etuja että haittapuolia. Teoksen kirjoittajat myös osoittavat, että lasten kotihoitoa, työelämää ja kasvatusta voidaan sovittaa yhteen paljon nykyistä paremmin.
