SOLO-taksonomia eläinlääketieteellisen lisääntymistieteen oppimistulosten arvioinnissa
Taksonomian käyttökelpoisuutta tutkitaan sekä eläinlääketieteellisen lisääntymistieteen tenttikysymysten ja - vastausten että eläinlääketieteen opiskelijoiden lisääntymistieteellisen ymmärryksen kehittymisen arvioinnissa. Lisäksi tenttivastausten laadun ja tenttikysymystyypin (perinteinen – ongelmanratkaisu) yhteyttä arvioidaan laadullisesti SOLO-taksonomian ja määrällisesti vastauspisteiden avulla.
Lisääntymistieteen lopputenttimallin teoreettista luonnetta hahmotellaan Asko Karjalaisen (2002) kehittämää tentin käsitejärjestelmää hyväksi käyttäen.
Lisääntymistieteen opintojen eri vaiheiden poikkileikkaustutkimukseen kuuluu diagnostinen arviointi (esitestaus keväältä 2004), opetuksen aikana toteutettava arviointi (välitentti keväältä 2002) sekä summatiivinen arviointi (lopputentti keväältä 2003 ja sen uusinta syksyltä 2003). Opiskelijoiden kehityksen seuraaminen perustuu laatuluokittelun ohella esitestin, välitentin ja lopputentin pistemäärien keskiarvojen tarkasteluun sekä kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastatusten sisällöllisten erojen vertailuun.
Tulokset osoittivat, että SOLO-taksonomia väliluokituksineen oli käyttökelpoinen mittari eläinlääketieteellisen lisääntymistieteen tenttivastausten arviointiin. Osa lopputenttikysymyksistä suosi korkeatasoista ajattelua, mutta tenttikysymysten laatu ei korreloinut tilastollisesti merkitsevästi opiskelijoiden vastausten laadun kanssa.
Opiskelijoiden tenttivastaukset paranivat opintojen edetessä aina neljännen vuosikurssin välitenttiin asti. Neljännen vuosikurssin välitentin ja lopputentin välillä ei enää ollut merkitsevää eroa.
Laadullisesti arvioiden toisen vuosikurssin opiskelijoiden oli vielä vaikea ottaa huomioon asioita, jotka eivät olleet konkreettisesti läsnä tai joiden vaikutukset eivät näkyneet välittömästi, mutta jo kolmannen vuoden opiskelijat käsittelivät vastauksissaan useampaa näkökulmaa.
Lopputentin tenttikysymystyypillä (perinteinen - ongelmanratkaisu) ei näyttänyt olevan suurta vaikutusta opiskelijan suorituksen laatuun. Korkeatasoiset vastaukset tuotettiin useammin perinteiseen kuin ongelmanratkaisua suosivaan kysymykseen. Perinteisen ja ongelmanratkaisukysymysten vastauspistemäärien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, mutta merkitseviä yhteyksiä oli joidenkin ongelmanratkaisua painottavien kysymysten vastauspisteiden välillä. Eri tentaattoreilta eri tehtävistä saatujen pistemäärien väliset erot olivat perinteisen ja joidenkin ongelmanratkaisutehtävien sekä joidenkin ongelmanratkaisutehtävien välillä tilastollisesti erittäin merkitseviä. Perinteiseltä toimintarakenteeltaan murretun lopputentin arviointi ei kuitenkaan tukenut tavoiteltua ongelmanratkaisua, sillä yhteenkuuluvuus arvioinnin ja tentin toimintarakenteen välillä oli heikko.
Jatkossa kannattaisi tutkia tarkemmin SOLO-luokitusten ja arvosanojen välisiä yhteyksiä ja myös sitä, kuinka opiskelijoiden vastaukset kehittyvät SOLO-analyysien pohjalta. Tällöin tutkimuksen kohderyhmäksi tulisi ottaa tietyt opiskelijat, joiden edistymistä lisääntymistieteen opintojen aikana seurattaisiin pitkittäistutkimuksen avulla.