Koulumiehen teos avaa idänkaupan myyttejä ja väärinkäsityksiä
Vuosina 1950-1989 Neuvostoliiton kanssa käyty idänkauppa on 2010-luvun some-sukupolven suussa kirosana, muistutus häpeällisestä 70-luvun itään kumartavasta Suomesta. Myös poliitikot ruoskivat vastustajiaan syytteillä suomettuneisuudesta ja idänkauppatapojen haikailusta. Kolumnistien mukaan idänkaupassa ostettiin ja myytiin nöyrästi roskaa Moskovan komennossa. Ja kaiken kukkuraksi tuon ajan autoilijan suosikkimerkki oli Lada.
Kuva on väärä.
Sotakorvauksista alkanut kahdenvälinen kauppa Neuvostoliiton kanssa pakotti Suomen rakentamaan voimakkaan konepajateollisuuden, jonka varassa oli merkittävä osa Suomen sodanjälkeisestä vaurastumisesta. Elektroniikkateollisuudessa suomalainen Nokia keräsi mittavat voitot Neuvostoliiton markkinoilla. Suomalaiset elintarvikkeet ovat Moskovan uusrikkaiden mielestä edelleen maailman huippuluokkaa.
Koulumies on haastatellut kirjaansa varten keskeisissä asemissa olleet idänkaupan vuorineuvokset ja muut toimijat. Heidän muistonsa noista ajoista ovat sekä haikeita että raadollisen rehellisiä.
Aikakauden suomettuneisuus palveli suomalaista demokratiaa kieltämättä huonosti. Neuvostoliiton pyrkimyksiä puuttua Suomen sisäisiin asioihin myötäiltiin. YYA-kumppanista ja ystävyydestä pidettiin imeliä puheita.
Mutta toisaalta talous kukoisti tavalla, jonka pitäisi tyydyttää myös 2010-luvun talouskriisin kanssa painivia markkinataloususkovaisia poliitikkoja.
Idänkauppa oli maan työllisyydelle ja suomalaisille yrityksille niin arvokas lypsylehmä, että sen loppumiseen ei haluttu uskoa vaikka selvät merkit olivat jo ilmassa.
