Johan Streng | Akateeminen Kirjakauppa

Täydellinen rikos oli tutkijan kannalta helpompi siksi, että se edellytti vain loogista ajattelua. Se oli kuin taideteoksen luomista. Oli vain osattava piirtää musta, suora viiva vertikaalisesti ja sitä leikkaava horisontaalinen toinen suora viiva. Viiva ei saanut olla liioittelevan leveä eikä ohutkaan. Ohut viiva osoitti, ettei tekijässä ollut ainesta rikoksen täytäntöön panoon, vahva taas voimaa muttei älyä ja mielikuvitusta, jota täydellisen rikoksen suunnittelu ehdottomasti vaati. Viivan tuli osoittaa pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä.Vaikeuksia tuotti lisäksi viivojen kohtauspisteen määrittely harmaalla pinnalla. Taustan harmaan värin skaala taas riippui teon synkkyyden asteesta ja sitä voitiin vaihdella tai se saattoi muuttua itsestäänkin. Täydellinen rikos ei koskaan ollut sym-metrinen vaan epäsymmetrisen harmoninen. Värisävyltään se oli alakuloisen harmaa mutta esteettinen. Eloa syntyi vasta, kun sattuma, erehdys tai unohdus, jokin pikkuinen tapahtuma astui kuvaan. Niillä voitiin elävöittää maalausta lisäämällä värejä. Värit voitiin sijoittaa pieniin ruutuihin ja niiden valinta oli vuorostaan suhteessa inhimillisiin tekijöihin, intohimon, vihan ja rakkauden kaltaisiin tunnetiloihin. Tärkeintä oli lopuksi pienen punaisen ympyrän sijoittaminen oikealle paikalleen.