Kun perinteisillä koulumaisilla menetelmillä ei enää päästä riittävän hyviin oppimistuloksiin, on työssä oppimista huudettu apuun parantamaan koulutuksen osuvuutta ja helpottamaan koulu- ja työympäristöjen erilaisuudesta johtuvia opitun siirtämiseen liittyviä ongelmia. Tällaisessa tilanteessa koko koulutuksen perusasetelma muuttuu. Opettajan tehtäväksi ei enää asetu pelkästään, eikä välttämättä edes ensisijaisesti, tiedon siirtäminen eli transmissio. Sen sijaan korostuvat opettajan kyky tukea oppijan omaa työn todellisuudessa tapahtuvaa havainnointia, tiedonhankintaa ja tiedon tuottamista. Opiskelijan tehtävänä ei enää ole pelkästään soveltaa koulussa opittua teoriaa käytäntöön, vaan häneltä odotetaan myös kykyä itsenäisesti tarkastella, arvioida ja kehittää vallitsevia työkäytäntöjä ja niitä ohjaavia arvoja ja normeja. Tutkimuksessa tarkastellaan työssä oppimista osana poliisin peruskoulutusta. Tutkimuksen teorian ja empirian pohjalta kirjoittaja esittää hyvän oppimisympäristön määritelmän, jota vasten jokaista työharjoittelupaikkaa tulisi arvioida. Tutkimus onkin välttämätöntä luettavaa kaikille työhön liittyvästä oppimisesta vastaaville niin oppilaitoksissa kuin muillakin työpaikoilla. Tutkimuksen tekijä kasvatustieteen tohtori Risto Honkonen on perehtynyt erityisesti työelämän koulutukseen liittyviin kysymyksii
